Välillä menee metsään, välillä menee putkeen :)

Kummallinen otsikko mutta kuvaa hyvin kulunutta kuukautta! Keväisten säiden myötä on kaiken sortin harjoituksia ja tapahtumia riittänyt ja monestakin olisi kerrottavaa vaikka kuinka. Täytynee kuitenkin ajanpuutteen vuoksi tyytyä jonkinmoiseen koosteeseen.

Viimeksi olen kirjoittanut pääsiäisenä - huh. Enpäs taida mennä ihan treeni treeniltä, vaan kertoilen pääkohtia.

Sissi
Sissihän on agilityssa nyt Kristan treenattavana, tosin treeniä on ollut luvattoman vähän johtuen molempien ajanpuutteesta. On viikkoja, jolloin aksaa ei treenata ollenkaan, sitten taas on jokin megapläjäys kuten Juha Oreniuksen koulutus pääsiäisen jälkeen. Sissi menee Kristan kanssa välillä käsijarru päällä, välillä taas oikein hyvin. Hitsit, kun ehdittäisiin paneutua kunnolla tähän. Jos Kristalla olisi oma auto, se auttaisi asiaa kummasti mutta kun on riippuvainen meidän autosta treeneihin pääsyn suhteen :(. Minullakaan ei aika riitä Sissin osaamista ylläpitämään ja jos tuloksia haluaa niin kyllähän koirakon pitää treenata yhdessä. Tiimityöskentelyähän se on!

Koska Sissi on vähän osoittanut osaamistaan hakumetsässä, otin ja ilmoitin neidin BH-kokeeseen. Hiukan hirvitti kun tottistakaan ei paljon olla tehty, mutta päätin luottaa koiraan ja niihin pohjiin mitä sille on luotu ja läpihän se meni. Jipii! Nyt alkaa siis "oikea" treenaaminen tottiksen suhteen, pitää opettaa noudon palautukset + eteenlähetys ja tietysti hioa kaikkea muutakin.

Hakuharkoissa(KIN) Sissi on nyt ollut vähemmän kuin Zonya ja Ruuti, mutta toki jotain pientä tehty. Tyhjät pistot täytyisi opettaa ASAP. Tämähän on mun kompastuskivi kaikkien kanssa, miten tehdä se oikeaoppisesti? Nyt on jonkinmoinen malli päässä jota aion Sissin kanssa toteuttaa alusta saakka, muiden kanssahan olen räiskinyt vähän sinne päin ja mennyt tuurilla...

Pikkutreeneinä on tehty ekat esineruudut ja nehän ovat Sissille mieluisia! Samoin ketteryysesteisin ollaan tutustuttu, ihan siltä varalta JOS innostun kokeilemaan myös pelastuspuolta sen kanssa. Ei kai se haittaa jos varalta opettaa... niin kuin ei olisi muuta, tärkeämpää tekemistä! Vaan kun ne ketteryystelineet on niin KIVOJA.

Sissi treenaa tikapuita.

Ruuti
Ruuti on aksatauolla, koska jumittui talven liukkailla ja mennään nyt varovasti eteenpäin. Ollaan käyty sekä hierojalla että fyssärillä ja saatu hyvät kotiohjeet. Ei tarvitse pitää taukoa muusta kuin hypyistä ja agilityn repivistä käännöksistä. Kristan haavet SM-nollien kartuttamisesta ja kisoihin osallistumisesta kaatui siis siihen, mikä on harmi :(. Vähän eläteltiin toiveita jos edes joukkueeseen olis ilmoitettu, mutta nyt on viisaampaa pitää taukoa. Koira ei ole "rikki" ja sen kanssa voi hakua yms. treenata ihan normaalisti eikä mitään liikuntarajoituksia, mutta emme halua ottaa mitään riskejä. Sen vuoksi jäädytän suunnitelmat PK-hakukokeistakin tai ainakin siirrän ne syksymmälle (koska en halua hyppyyttää metristä estettä, vinoestekin on vähän siinä ja siinä. Ruutihan toki suorittaa ne, mutta päätös kuuluu: ei PK-hyppyjä jos ei aksaakaan...). Sen sijaan peko-kokeisiin voimme mennä kun siellähän hyppyjä ei ole ja ketteryysosiokin kuuluu tehdä rauhallisesti :).

Niinpä sitten ilmoitin Ruutin PERA-A -kokeeseen. Saimme paikan ja sitten kova odottaminen, että maa sulaa ja kuivuu niin paljon että on turvallista mennä raunioille treenaamaan. Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, niin kevät saapui (tuskastuttavan) hitaasti ja ehdimme tehdä ainoastaan kolme rauniotreeniä ennen koetta. Niistäkin yksi treeni niin että oli käytettävissä vain kaksi maalimiestä ja yksi niin että saatiin radalle häiriöitä 1-2 henkilöä vahtimassa yhtä tulta ja paukuttelemassa tynnyreitä, eli aika surkean vähäistä verrattuna koetilanteeseen. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, josta KIITOKSET treeniporukalle! Meillähän ei Lahdessa ole enää rauniorataa, joten mikäli haluaa treenata myös tätä on ajettava lähikaupunkeihin. Onneksi pekoväki on ihanaa ja olemme olleet tervetulleita vierailemaan muualle!

Itse koe oli lauantaina 12.5  Kouvolassa, alkaen normaaliin tapaan tottiksella ja ketteryydellä. Tottiksessa hiukan sähläämistä, esim. liikkeessä istumisesta taisi mennä maahan ja edisti seuraamisessa koko ajan, mistä tuli sanomista. Ruuti oli ehkä hiukan ylivireessä, olimme nro 2 ja koe alkoi hiukan etuajassa enkä ehtinyt tehdä normaaleja rutiineja joilla saa koiran "kisamoodiin". Ruutin tapauksessahan ei tarvitse hirveästi viritellä, vaan ikäänkuin säätää oikealle taajuudelle, tehdä vaikka hiukan seuraamista ja kuulolla olon vuoksi pari jäävää testiksi ennen koetilannetta. Mutta niin vain yhtäkkiä pyydettiin kentälle ensimmäinen pari ja ei kun hommiin! Tottis läpäistiin yleisarvosanalla EH ja sitten jännäämään ketteryyden alkua.

Kettiksen suhteen en jännittänyt muuta kuin kauko-ohjausta (pöydät). Sitä ollaan päästy niin vähän treenaamaan, että en voi sanoa että koira OSAA liikkeen läheskään varmasti. Viron peko-seminaarissa saksalainen kouluttaja Isabella Kühn antoi ihan huippuvinkit kauko-ohjaukseen ja niillä saatiin liike kohtuuhyvälle mallille. Aikaa vain ei ollut riittävästi, vain pari viikkoa, opetella pöytiä joten kokeessa se muodostuikin ongelmaksi. Ruutia hiukan sekoitti myös suojelupiilot, joiden väliin oikeanpuoleinen pöytä oli asetettu, se vilkuili niitä sen näköisenä että olisi halunnut mennä tarkistamaan (ollaan otettu piilonkiertoa kentällä ohjausharjoituksena) ja selkeästi keskittyminen herpaantui. Muut osiot kuitenkin pelastivat tilanteen (vaikka pituudessakin kämmättiin) ja ketteryys oli hyväksytty. Jess!

Sitten siirtyminen raunioradalle ja varsinaiseen käytännön osioon. Täytyy sanoa että itse olin aivan pallo hukassa ja sainkin tuomarilta - ihan aiheesta - kohtuullisen nuhdesaarnan siitä mitä tein ja jätin tekemättä. Mutta näistä oppii! Se vain on niin, että pelkästään sääntökirjaa lukemalla ei voi mitenkään tietää joitain yksityiskohtia, kuinka toimia. Koiraakin selvästi sekoitti lukuisat häiriöhenkilöt, kun ei ole tottunut etsimään ihmisten keskeltä. Äänet, savut yms. sen sijaan tuntui olevan ihan sama, ei välittänyt. Niin vain kuitenkin etsi, löysi ja ilmaisi ne kaksi ukkoa jotka kuuluikin (A-radalla maalihenkilöitä on 2) ja saimme hyväksytyn suorituksen, mahtavaa! On se Ruuti niin <3

Hauskaa Pääsiäistä!

Virvon, varvon tuoreeks terveeks...!

Otettiin muutama erilainen pääsiäiskuva ja kukapa muukaan kuin linssilude Simon halusi esiintyä joka kuvassa. Mutta mikäpäs siinä, antaahan pojan poseerata :).

Sillä aikaa muualla: hei Susie, kukas sen lupasi ottaa!?!

"Jos mä haudon tätä munaa, niin kuoriutuukohan siitä poikanen?"

"...vaikkapa tälläinen?"

Hiukan treenikuulumisiakin; sunnuntaina treenit taas varikolla, mukana Ruuti ja Zonya. Ruutille risteilytreeni, ilmaisu viimeisellä maalimiehellä. Ruuti oli hiukan ihmeissään näin lyhyestä treenistä, mutta välillä näin. Saatiin useampi pisto mutta tila loppui harmillisesti kesken, oltaisiin hyvin otettu vähintään toinen mokoma toistoja.

Yliheittoharjoitus

Lentäen perillä :)

Ilmaisu maalimiehellä

Zonyalle etsintä, 3 MM. Ensimmäinen MM "vaikeassa" piilossa metallilavalla muiden samanlaisten keskellä (niitä oli paljon). Löytyi nopeasti ja todella varma ilmaisu ja näyttö tarkasti siihen lavan kulmaan jonka takana MM oli.

"Täältä tullaan!"

Toinen oli jo haastavampi, onnistuin itse sössimään (taas) kun kuvittelin, että eihän siinä ihan lähellä mitään toista maalimiestä ole ja varmaan se toka on tuolla päädyssä (no ei ollut, vaan oli juuri siellä lähellä ;)). Nyt hapuiltiin jo rullaa suuhun tuoreilla jäljillä, ai-jai! Ilmaisi kuitenkin tokan mallikelpoisesti ja vei suoraan näytölle. Hyvä tyttö!

Ennen kolmatta taas rullaa suuhun kuumalla piilolla. Kolmas kuitenkin taas ilmaistiin moitteetta, siinähän Zonya on aina varma (kop-kop). Nyt tämä kiintorullalla varikolla -kokeilu kuitenkin loppuu ja otetaan kunnon kuuri irtorullaa / suorapalkkaa! Piiloja, joihin Zonya saa tunkeutua ja pyrkiä mahdollisimman lähelle maalimiestä ennen kuin löytää rullan tai saa palkan. Oikein odotan noita harjoituksia!

Simonkin oli mukana ja sen kanssa tehtiin vähän höpö-tottista muita odotellessa. Simppaa olisi hirrrveästi kiinnostanut mennä Gitan luokse tai Markon joka oli kuvaamassa mukana. Eipä juuri muuta tehty kuin seuraamista ihan lyhyinä pätkinä ja maahanmenoa. Täytyy nyt panostaa tuohon seuraamisen kestoon, kun sitä ei ole treenattu oikeastaan ollenkaan.

Simpan perusasento

Täytyy muistaa katsella ETEENPÄIN, eikä koiraan...

Marlekin oli (tietysti!) treeneissä ja etsi hienosti kolme maalimiestä, tällä kertaa suorapalkalla. Marle myös merkkasi ja tarkisti todella hyvin pressun, jota oli siirretty paikasta toiseen kuivumaan myöhempää käyttöä varten. Pressu oli ollut ulkona hangessa ties kuinka kauan ja siinä oli meistä mukana olevista vain sen henkilön haju joka pressua oli siirtänyt, ei siis oltu vielä käytetty sitä peitteenä.

Gitta haukuttaa Marlea ennen omaa vuoroa. Haukku toimii Marlelle mekkkinä siitä että aletaan etsintähommiin, vaikka tällä kertaa sen ei tarvinnut maalimiehiä ilmaista vaan se sai suorapalkan.

"Marlen" pressu.

Tänään kävimme aamusta hallilla, mukana Zonya ja Sissi. Kristakin kävi juoksulenkillään Ruutin kanssa, otin muutamat perusasennot + liikkeellelähdöt hallissa, enpä muuta. Sissin kanssa tehtiin eilinen rata. Keinu OK, kontaktit hyvät. Irtosi ok esteille ja oli ohjattavissa :). Kepeillä huolimattomuutta, ei jotenkin ollut mukana, mutta saatiin toki niistäkin hyvät toistot.

Zonya teki samaa rataa jo keskiviikkona, ihan mukavasti mukana, mutta itse olin tooosi jäykkä ja kipeä :(. Samoin Simonin kanssa tehtiin pieni rata; hyvä vire ja vauhti mutta itse en ollut mukana.

Hallilla oli tämän päivän treeneissä ensimmäistä kertaa myös Simpan ja Zonyan pentu Kaarlo (R. Gray Wolf). Kaarlon kanssa tehtiin hiukan putkea ekaa kertaa sekä leikittiin sisällä ja ulkona. Kaarlo oli tosi reipas, ei epäröinyt ollenkaan leikkiä vieraassa paikassa vieraiden ja puolituttujen kanssa!

Tiina palkkaa putken jälkeen

"Jee, mä sain sen!"

Leikitään lisää!

Mä otan sen!

Kaarlo leikkii Kristan kanssa


Hallilta menimme suoraan kentälle, jossa peko-porukan kanssa risteilytreeninä piilonkiertoa. Se olikin hauska ja hyödyllinen treeni jota täytyy tehdä kuuriluonteisesti lisää. Muutenkin oli todella mukavaa: aurinko paistoi, koirat tykkäsivät kovasti harjoituksesta, saatiin itsekin juosta, eikä ollut kiire minnekkään = vapaapäivä ja vapaa pitkä viikonloppu!

Kaarlo oli tokassa peko-treenissään ja teki risteilyharkan aivan kuten muutkin vailla mitään epäröintiä. Pätevä poika! Irtosi hienosti ja juoksi Essin ohjaamana piiloja kiertämään. Namitkin maistuivat hyvin (kun tarjottiin lihapullaa), vaikka Kaarlo ei olekaan kaikkein ahnein tapaus. Lopuksi löytyi maalimieheltä sama patukka jolla leikitettiin jo hallilla ja sehän kelpasi myös oikein hyvin!

Zonya juoksi oikein sydämensä kyllyydestä ja selvästi nautti kun sai irrotella. Tekee varmasti oikein hyvää säntilliselle ja kaavoihin helposti kangistuvalle Zonyalle. Sissi viipelsi myös vauhdilla & innolla ja juoksi lopuksi repulle syömään loput lihapullat (olin toki jo vapauttanut, en vain muistanut että ne herkuthan ovat siellä ihan saatavilla...).

PEKOilua

Varikko, puolipilvistä, kohtuullinen - navakka tuuli. Hiukan plussan puolella, yöllä satanut märkää lunta joka peitti alueen. Alueena varikon päädyn vasen puoli (tulosuunnasta katsottuna), jossa suurin osa lavoista ja kiinteistä rakennuksista + kontteja.

Muutamia kuvia Marlesta, omista ei tällä kertaa ole kun vaikea kuvata samalla kun toimii koiranohjaajana :)

Gitta lähettää Marlen etsimään

Marle löytää Soilen

Taas etsitään...

Ja sieltä löytyi Tuija!

Ruuti
Kolmantena koirana, joten joitain kuumia piiloja. Pari MM alueella. Lähetin ensin tarkistamaan hiukan erillään, n. 30-40 metrin päässä sijaitsevia parakkeja (joista tiesin että tyhjät kun ei jälkiä, mutta kuuluivat alueeseen, ei tallattu). Irtosi hyvin, haisteli pintapuolisesti, näki käytöksestä ettei mitään mielenkiintoa tyhjiin rakennuksiin, olisi voinut tarkemminkin käydä, mutta jatkoin matkaa.
Eka MM nousi hyvin, ihmettelin miksi haukku hetkeksi katkesi (ei Ruutin tapaista), mutta hidastin menoani kun mitään ei kuulunut ja jatkoin vasta kun ilmaisi taas. MM kertoi, että oli ilmaissut, sitten huomannut että pääsee ahtaasta paikasta lähemmäksi ja sen vuoksi katko. Hyvä niin, koska on harjoiteltu että "raunioilla" ja sen tyyppisissä tilanteissa aina mentävä mahdollisimman lähelle MM:stä (ei tietenkään iholle, mutta MM:n luo).

Tokan hajun otti kaukaa, kaarihallin päädystä, näki että hajulla mutta epäselvyyttä mistä haju tuli. Tein virheen, kehuin ja painostin "missä ukko" jolloin haukahti muutaman kerran. Katkaisin siihen, annoin tarkistaa vielä kohdan ja jatkoin eteenpäin. Otti uudestaan hajun ja ilmaisi pressuseinämän takana rakennuksessa istuvan maalimiehen. Hyvä, voimakas ilmaisu.

Zonya
Viimeinen koira, joten paljon hajuja alueella. Lähetin Zonyankin tarkistamaan alueen reunan rakennukset, lähti vauhdilla, kävi rakennusten välissä ja selvästi nenä kävii koko ajan joten tarkisti huolella. Käytös kuitenkin kertoi ettei siellä ole ketään joten jatkoin. Etsi huolella, Zonyalle on todella avautunut tämä rakennus / raunioetsintä vai miksi meidän varikkoa voisikaan kutsua. Alkuunhan Zonya oli ihmeissään kun ei oltu metsässä eikä annettu suuntia vaan sai vapaasti partioimalla etsiä.

Eka MM piilossa n. 2 m:n korkeudella jonkin työkoneen päällä. Otti hajun hyvin jo kauempaa, mutta tarkensi (jess!) ja otti rullan vasta käytyään piilolla. Näyttö suoraan maalimiehelle. Bileet!
Toista etsiessä nappasi rullan paljon edellisillä koirilla käytetyllä, nyt tosin tyhjällä piilolla. Piti rullaa hetken suussa hajamielisen näköisenä => mutta ei aikomustakaan tuoda sitä. Ratkaisi asian sylkäisemällä rullan ja tarkistamalla piilon uudelleen => hyvä! Söi maahan tippuneita makupaloja edellisten purkeista, en puuttunut siihen vaan annoin ratkaista itse mitä seuraavaksi. Ratkaisi jatkamalla itsenäisesti etsintää ja saikin pian hajun.

Toinen MM oli puu-metalli-valmisteisessa kopissa sisällä ihan perällä. Ovi hiukan raollaan, niin että koira mahtuu halutessaan sisälle. Haastava piilo, koppi on muiden rakennusten keskellä ahtaasti, niin ettei luulisi hajun kovin helposti leviävän ainakaan laajalle alueelle. Zonya otti hajun kahden rakennuksen välistä, ilmeisesti haju painoi viereisen rakennuksen alle ja sivulle (jossa myös kuuma piilo pressun takana). Merkkasi kuuman, mutta ei ottanut rullaa (hyvä, hyvä!), tarkensi, käväisi ovella, tarkensi ja meni uudestaan ovelle ja siitä sisään. Kohta takaisin rulla suussa ja viereen. Taitava! Näyttö epäröimättä suoraan maalimiehelle. Palkkarasia ja sen jälkeen varusteet pois ja loppuleikitys. Onneksi MM:n taskusta löytyi narulelu, koska itse unohdin ottaa taskuun a) lelun b) näyttöliinan (hihna löytyi sentään ja sai toimia liinan korvikkeena). Mitä tästä opimme...?

Koiranpuolikas Rochallor-teamiin :)

Rivit ovat lisääntyneet pienellä holskupojalla kutsumanimeltään Otto, tosin niin että Otto asustaa toisen omistajansa Elinan luona. Elinalla oli koiran paikka vapaana ja kun olimme usein aiemmin puhelleet että joskus Elinalle muuttaa holsku, niin löimme viisaat päämme yhteen ja hankimme yhdessä Anne-Marilta holskunpoikasen. Oton emä on "Rina" (Rochallor Spirit) ja isä ruotsalainen "Agge" (Freak Le Chics Aggron). Viralliselta nimeltään Otto on Schwungvoll Aggrons Admiral.

Otto saapui siis Orimattilaan torstaina ja heti perjantaina menin tietysti tutustumaan pikku-holskuun hallille. siellähän se hallin pihassa vipelsi menemään onnistuen tietysti hakeutumaan ainoaan paikkaan minne ei saisi eli vesilätäköihin. Kovasti on reipas tapaus ja kova poika leikkimään :)! Nyt sitten alkaa Ellulla kova treeni, mun osalle tämän pentusen kanssa jää lähinnä näyttelyt ja eiköhän me hiukan agilityakin pojalle opeteta ;).

Treenien suhteen olen ollut laiska, hyi minua! Torstaina tosin kävin aamusta hallilla Zonyan ja Sissin kanssa. Zonyalle otin pari lyhyttä kierrosta agilitya, pääpaino lähdössä. Alkuun tuli pari jumia, Z. vain jähmettyi ekan hypyn taakse. Agilityhan on se, missä Zonyalla oli tullessaan TOSI paljon traumoja ja niitä heijastumia näkyy toisinaan vieläkin. En kiinnittänyt huomiota, leikitin vähän rasialla ja otin uudestaan: hyppy - suoraan palkalle, pari toistoa ja siitä se taas lähti, teki oikein iloista ja mallikasta työtä. Zonya on superkiva ohjata, se on niin kuuliainen ja huolellinen. Alun jälkeen se oli koko ajan oma iloinen itsensä.

Sissille hiukan seuraamista, yritin niin että avustaja naksuttaa kun kontaktissa, mutta otti häiriötä avustajasta kun ei ole tottunut että naksaus tulee muualta. Kuvitteli varmaan että palkka on avustajalla ja seilasi sen toivossa, ei hyvä. Tätä tietysti pystyisi korjaamaan kun vain totuttaisi, mutta minulla on niin harvoin apua treeneissä. Otin sitten seuraamista avustajan ympäri ja naksuttelin itse. Tämä parempi, tuli normaali tiivis seuraamispaikka, kohtuullinen kontakti mutta kierroksia liikaa ja levotonta seuraamista.

Sissi pääsi myös pariin otteeseen halliin, toimimme häiriökoirana Elsa-airikselle joka paikallaolossa ja otimme samalla luoksetulosta loppuasennon pikkuharjoituksia. Siinä keittiötreenit ovat jo tuottaneet tulosta, jess! Tein myös 650 g kapulalla vauhtinoutoa sekä kapulan nostoa käteen palauttaen. Luoksetulon loppuasennon ollessa vielä kesken en sotke palautusta vielä ollenkaan noutoon, pääasia kun on innokas ja tuo käteen suoraan edestä eikä pyri sivulle. Perusasento kun on Sissistä NIIN kiva! Agilityyn liittyen tein muutamat keppitreenit eri kulmista kepeille sekä hypyltä että putkesta. Se menikin oikein kivasti ja Sissillä oli vauhti päällä.

Torstai-iltapäivänä käytin Ruutia hierojalla Lahdessa. Kävimme ensimmäistä kertaa Katri Ilveksellä ja voin lämpimästi suositella häntä muillekin. Juttua riitti koira-aiheista ruokinnasta koulutukseen ja oli oikein mukava tavata samantyylisesti koirien hyvinvoinnista ajatteleva ihminen. Katri tuntui olevan kummissaan kun asiakkaaksi tuli avoin ja helposti käsiteltävä holsku, on kuulemma hieronut toisenlaisiakin. Noh, Ruuti on Ruuti, se köllötteli tyytyväisenä, tosin väliin kyllästyen ja "kysellen" josko tämä kohta loppuisi, mutta pääsääntöisesti tuntui kovasti nauttivan olostaan. Jumeja löytyi kahdesta kohtaa, joista toinen näytti kuulemma siltä kuin Ruuti olisi törmännyt johonkin kovaa... Valitettavasti tiedän kyllä syyllisen liaankin hyvin, Simppahan se meillä jyrää lenkillä narttujen yli :(. Toki yritän varjella niitä, ehkä olen enemmän varjellut "neitejä" eli Sissiä ja Zonyaa, jotka ovat herkkänahkaisempia mutta "kovis"-Ruutia en ole osannut varoa, tyhmä-tyhmä minä. Asiaan tulee nyt muutos ja herra saa lenkkeillä springereiden kanssa, niitä se ei "kiusaa" (eivät lähde riehumiseen mukaan ja ruoki Simpan huonoa käytöstä). Nyt Ruutilla on siis agilitysta treenitauko, muuten toki voi liikkua ja treenata, mitään pahempaa kun ei onneksi löytynyt.

PEKO:a ja aksaa

Sunnuntai 18.3 PEKO-treeni

Paikka Kehräämön piha-alueen ulkorakennukset, sää aurinkoinen, vähäinen alueella pyörivä tuulenvire (suojainen paikka), pari plussa-astetta.

Mukana vain Zonya. Ensin lyhyt henkilöryhmätreeni (yhdellä henkilöllä kun muita ei vielä paikalla :)); hyvä vire, seuraaminen muuten ok mutta lievää edistämistä välillä. Ei kiinnittänyt huomiota henkilöön liikkeen aikana, vapautuksen jälkeen toki rynnistys moikkaamaan.

Lyhyt etsintäharjoitus osittain avonaisessa, lato-tyyppisessä lautaseinäisessä ulkorakennuksessa. Kaksi MM, ensimmäinen löytyi heti rakennuksen etunurkasta läheltä lähetyspaikkaa. Piilo oli reunasta avonainen umppari (koira ei ihan mahtunut sisään, MM suuren levyn takana). Irtorulla. Ilmaisu OK, hiukan sylkäisi rullan kun jo perusasennossa => tähän voisi lisätä malttia. Toista MM joutui etsimään pidempään, tarkisti kaikki kuumat piilot (meillä eri piilot eri koirille) ja vaikka selvästi hajulla, joutui tarkentamaan ja tekemään huolellista työtä. Onneksi otin irtorullat tähän harjoitukseen, muuten olisi ollut mahdollinen valeilmaisun paikka! 2. MM:n piilo oli perimmäisessä nurkassa pahvilaatikosta tehdyn seinämän sisällä (umppari jossa pieni rako rullaa varten). Zonya joutui pyrkimään todella lähelle hajun lähdettä saadakseen rullan. Hyvä harjoitus!

Maanantai 19.3 agilitytreeni / Lotta Vuorelan koulutus

Treenasin tällä kertaa Smonin kanssa, Sissi alkaa pikkuhiljaa siirtyä Kristan koulutettavaksi ja kisattavaksi. Sissin ja Kristan yhteistyö alkaa kehittymään, Siisseli ei enää tällä kertaa ihmetellyt miksei se ole mun kanssa radalla vaan piti hauskaa Kristan kanssa. Sissihän on herkkä ohjaukselle ja ihan erilainen ohjata kuin suoraviivaisempi Ruuti, joten tässä on Kristalla harjoittelemista. Toisaalta Sissi on tottunut mun ohjaustyyliin ja joutuu nyt sopeutumaan uudennäköisiin ohjauksiin. Käskytkin saattavat olla erilaiset, mutta kyllä se siitä! Koska Krista kirjoittanee omaan blogiinsa, niin keskityn kommentoimaan omaa treeniääni :)

Simonin eka vuoro meni vähän laiskasti, en leikittänyt ennen vuoroani vaan mennä lönköttelin aloitukseen. Silti onnistuin olemaan myöhässä vaikka vauhti ei päätä huimannut :D. Simpallehan käy niin, että jos en nosta virettä, se laukkaa hitaalla, pitkällä askeleella ja tekee suuria kaarroksia = turhan hidasta. On kyllä säntillinen suorittaja ja tekee sen mitä pyydetään eikä haahuile omiaan. Osaa keppikulmia, osaa erottelutehtäviä (esim. putki ja puomi vierekkäin) eikä ala arpomaan, ei räiski rimoja vaan hyppää kiltisti kuten kuuluu <3.

Lotta piti pienen puhuttelun vauhdista, joten toiselle kierrokselle otin koiran suoraan häkistä, leikitin ja nostatin ja lähdimme ihan eri vietissä liikkeelle. Johan löytyi vauhtiakin ja tuli itsellekin HIKI! Toistojen välillä koira maahan keräämään itseään, nostatus lelulla (halvat lelut: puolen litran juomapullo ja oma piponi, josta sai taistella) ja sitten taas menoksi. Onnistuin tietysti kumauttamaan juomapullolla Simppaa päähän leikkimisen lomassa, mutta Simonin mielestä se ilmeisesti kuuluu äijäleikkiin ja innostui vain lisää ;) Erityistä plussaa, että koira oli huomattavasti keskittyneempi korkeassa vietissä kuin matalassa. Alemmassa viereessä se ehtii miettiä syntyjä syviä eikä niin herkästi reagoi myöskään ohjaukseen.  Olin kyllä tosi, tosi tyytyväinen ja aion nyt panostaa siihen kaikki treenit ovat mieluummin lyhyitä ja hyvässä vireessä kuin että väkisin väännän pitkää rataa (jota koira kyllä tekee, mutta "se jokin" puuttuu).

PEKO-treenailua

Osallistuin lauantaina Porvoossa Reija Niemisen hakuluennolle ja olipa taas kannattavaa! Treenimotivaatiota on toki muutenkin, mutta kieltämättä uudet vinkit ja näkökulmat treenaamiseen antavat lisäpuhtia. Nyt on sitten työn alla kevään hakutreenien suunnittelu - palaan tähän vielä tarkemmin kunhan saan hahmoteltua paperille (tai sähköisessä muodossa, heh).

Tämän päivän treeneissä teemana oli laatikkoleikki: 5-6 pahvilaatikkoa rivissä ja sieltä koiran piti osata tarkentaa (ja ilmaista, mikäli koiralla jo ilmaisu OK) oikean laatikon sisältä maalimies. Yhteen laatikkoon oli tungettuna hämäykseksi pressu (siinäkin takuulla paljon eri ihmisten hajuja). Maalimiesten paikkaa vaihdeltiin, joten "kuumia" piiloja syntyi automaattisesti myös vaikeuttamaan, lisäksi olimme tietysti tallanneet jokaisen laatikon alustan hyvin.

Minulla mukana Ruuti ja Zonya, tehtiin kaksi ukkoa molemmille. Hyvä harjoitus, tätä täytyy tehdä lisää! Zonyalle otettiin eka MM kiintorullalla ja toka irtorullalla. Näistä kirjoitin jo selostukset ryhmän treenipäiväkirjaan, joten laiskuuttani en nyt selosta tämän tarkemmin, mutta olin tyytyväinen koirien työskentelyyn ja harjoituksen kulkuun.

Mukana oli myös ensimmäistä kertaa lajiin tutustumassa Essi ja Kaarlo 4 kk, eli Zonyan pentu R. Gray Wolf. Kaarlo oli reipas pikku-mies, joten tehtiin sille jo aika haastava harjoitus: 1. maalimies (minä tuttuna henkilönä) näkölähtönä, juoksee houkutellen laatikoille päin, pentu käännetään pois, MM menee laatikkoon piiloon. Pentu päästetään etsimään, tarkentaa MM:n hajun ja menee oikealle laatikolle => palkka. Toinen MM samalla tavalla, mutta vieras henkilö => Kaarlo juoksee laatikoille ja etsii kuin vanha tekijä! Vautsi! Lisäplussaa se, kun alkuun Kaarlo sai palloilla mukana kun tehtiin alkuvalmisteluja ja heiluttelin isoa pressua => ei pienintäkään säikkymistä, päinvastoin, hurjaa vauhtia saalistamaan isoa, rapisevaa pressua ja epäröimättä hampailla kiinni ja vetämään. Olin kyllä hyvin tyytyväinen tuohon kakaraan :)

Ruuti menossa laatikoille

Ruuti tarkentaa kohteen; onhan siellä varmasti maalimies

Ruuti ilmaisee; kyllä se oli oikea laatikko!

Zonya tarkentaa

Zonya palaa rullan kanssa

Zonya kytketään liinaan (huomatkaa PINKKI näyttöliina :))

Zonya menossa näytölle



Kaarlon lähetys

Kaarlo pinkoo laatikoille

"Mihin se ukko oikein katosi?"

"Ai täällähän se onkin!"

Kaarlon palkkaus

Treeniä, ulkoilua, treeniä, ulkoilua :)

Mistähän aloittaisin? Viime kirjoituskerrasta on taas aikaa (jokaisen bloggaajan kuuluisat sanat...) ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Tehdäänpä koirakohtainen tilannekatsaus:


Zonya

Painavien keppien noutaminen upottavassa hangessa on hyvää lihastreeniä ajatellen hyppynoutoa.



Zonyan tyypillinen naurava ilme :)

• Kunnonkohotusprojekti etenee hyvin, tehty pitkiä lenkkejä, saanut juosta jäällä ja tehdä tehotreeniä lumihangessa. Nyt tosin hanki kestää eikä enää upota, joten pellolla ulkoilukin on juoksemista, juoksemista. Onneksi joenvarren pusikot pysäyttävät hajuineen niin että välillä mennään rauhalllisemmassakin moodissa. Sparkia ei ole käytetty, vaikka on ollut aivan erinomaiset vetokelit. Oma selkä temppuillut ja vähän varon sitä (ehkä turhaan, potkutteluhan saattaisi vetreyttää selkää kummasti).
• Tottista on tehty hiukan hallissa ja lenkillä. Hallissa noudon palauttamiseen nopeutta ohjaajan takana odottavalla palkalla, seuraamista hyvässä viereessä, takaosankäyttöharjoituksia => ne meneekin aika hyvin. Lenkillä on tehty esine-etsintää, mm. tänään pudotin hanskan ja lähetin Z:n etsimään. Lähti vauhdilla, nappasi hanskan ja samaan vauhtia takaisin, olin tyytyväinen! Muistaa ällistyttävän hyvin, vaikka ei olla EK:n osioita tehty kuin ties milloin. Vähän tehty myös luoksetulon pysäytystä, mutta sen kanssa olen varovainen kun haluaisin saada PK-luoksetuloon maksimaalisen nopeuden.
• Henkilöetsintää tehty yhden rakennusetsinnän verran: kaksi maalimiestä halliin piiloutuneena, ohjaaja (minä siis) ei tiennyt piiloja, kiintorulla. Eka MM pressulla peitetyssä häkissä, jonne kulkuaukko agilitytunnelin kautta :). Otti hajun pressun läpi, mutta meni piiloon putken kautta, otti rullan ja toi sivulle normaaliin tapaansa, näytä-käskyllä putken kautta maalimiehen luo. Ohjaaja ei seurannut perässä :D. Tyytyväinen, koska tarkoituksena on harjoitella sitä että etsitään sinnikkäästi (raunioilla / rakennuksissa) josko sittenkin löytyisi jokun reitti maalimiehen luo). Toinen MM ikkunalaudalla makuuasennossa, edessä rakennuslevyjä tms. sekä korkea metallinen kaappi, pitkät verhot. Alla patteri joka nosti lämmintä ilmaa ylöspäin => siirsi MM:n hajua yös ja hallin keskelle. Tässä Zonya joutui tekemään töitä, otti hajua hallin keskeltä, tarkensi, kävi tutkimassa viereistä romukasaa, tarkensi aina välillä nostaen kuonoa ylös, kävi kaapin takana eli oli ihan hilkulla koko ajan. Annoin käskyn kiivetä pöydälle, josta sai hajun korkeampaa ja sai tarkennettua. Otti rullan, ilmaisi ja vei maalimiehelle. Näytössä joutui vähän tarkentamaan että missä maalimies on (käytännössä siis aivan levyn toisella puolella, näkymättömissä). Teki töitä sinnikkäästi, ei turhautunut eikä tehnyt valeilmaisua, mistä olen TOSI, TOSI tyytyväinen.
• Agilityssa mennyt Kristan kanssa pari treeniä. Tavoitteena nyt hyppytekniikan parantaminen ja motivaatiotreenit. Zonya osaa esteet hyvin ja sitä on helppo ja kiva ohjata, mutta kulkee kässäri päällä, suorittaa kaiken mitä pyydetään mutta palava into puuttuu. Helppoja, nopeita treenejä, vire tappiin ja superpalkkausta niin kyllä se siitä!

Simon

Simpan hankitreeniä

• Simpan kanssa ulkoilun yhteydessä treeni on ollut lähinnä seuraamista, toki muutamia luoksetuloja ja luoksetulon pysäytyksiä on myös tehty. Silloin tällöin esine-etsintää, etenkin jos satun oikeasti tiputtamaan jotain. Hallitottiksessa noutoa, hyppynoutoa, seuraamisia lyhyissä pätkissä, takaosankäyttöä, istu-maahan-seisokäskyjen nopeus- ja erottelutehtäviä, paikallaoloa. Lähiaikojen tavoitteena hyvä vire pitkäkestoisessa seuraamisessa.
• Agilityssa hiukan keppiharkkoja, pujottelunopeutta pitäisi nyt treenata oikein kunnon kuurilla, varmuutta löytyy kyllä. Kontaktit olleet loistavat (kop-kop!). Simpan aksatreenit olleet nyt turhan vähissä, tähän täytyy paneutua jos meinaa kakkosista nousta.

Zonya & Simppa

Sissi

Sissi leikkii lenkillä

• Tottiksessa tehty tosi vähän: kotiharjoituksena luoksetulon eteenistumista => suoraan ja tiiviisti, tämä nyt työn alla. Hallilla seuraamista, käännöksiä, henkilöryhmää jos paikalla koiraton henkilö, mitä ei tapahdu usein.
• Agilityssa ollut lähiaikoina Anna Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutukset, näitä tulossa myös sarja lisää. Nämä tulevat tosiaan tarpeeseen OHJAAJALLE. Tosi hyvät fiilikset molempien koulutusten jälkeen ja erinomaisia vinkkejä kotiharjoitteluun. Ei mitään erityistä työn alla, mutta huomasin että pitää vähän naksutella kontakteja kuurimaisesti. Kepeillemenoja eri kulmista tietysti voi aina parantaa ja varmuutta kepeillä pysymiseen vaikka itse liikun poispäin.

Dutch Shepherd puppies first time at the agility hall

Tässä nyt parin viikon takainen videopätkä. Käytiin hallilla tutustumassa ja leikkimässä kotona olevien pentusten kanssa. Nythän kotona on enää Saana, joka sekin lähtee uuteen kotiinsa Suomussalmelle junakyydissä huomenna. Kainuussa siis nuo molemmat!

Saana vietti tiistain mukana töissä. Sillä oli oma pieni aitaus mutta eihän neiti olisi siellä viihtynyt, vaan halusi menoon mukaan :). Carita kävi onneksi yhden tunnin viihdyttämässä, jonka jälkeen olikin hetken rauhallista. Mutta vain hetken. Loppuajan Saana toimi häiriökoirana ryhmäläisille ja sai muutamaan takuukilttiin tapaukseen tutustuakin.

Simpalla oli eilen sekä pieni tottis- että aksatreeni hallilla. Pekoryhmä tottisteli omiaan ja me Simonin kanssa keskityttiin tällä kertaa lähinnä seuraamiseen. Sen lisäksi keppejä eri kulmista, mm. sitä takaaleikkausta kepeille mitä olen vältellyt kun se muka on vaikea. Näytti olevan taas koiralle helppo, vaikeus oli omassa päässä :)

Tunneilla oli väki vähissä, joten otin Simpan myös yhdelle tunnille mukaan. Harkattiin keinua yksittäisenä esteenä (no, otin hyppy - keinu - hyppy yms.) sekä putkille irtoamista. Simpasta oli JEESS kun pääsi tekemään helppoa putkiharkkaa normivääntämisten sijaan. Pari kertaa meinasi keskittyminen herpaantua kun Simpan parhaat kaverit Carita ja Gitta olivat paikalla - jos saisi rynnätä heidän luokse...? Ei saanut - hyvää harjoitusta. Kuten ei myöskään kisoissa saa tervehtiä toimihenkilöitä kesken radan... ;)

Agilitya ja ulkoilua

Maanantaina taas mukava ja hyödyllinen treeni. Sari on kyllä loistava kouluttaja, puuttuu olellisiin ohjausseikkoihin eikä anna periksi vaikka meikäläisellä ei aina meinaa mennä asiat heti jakeluun :). Oma motivaatio alkaa nyt olla kohdillaan ja pyrin oikeasti keskittymään siihen että olen koiralle selkeä. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta näyttäisi vaikuttavan Sissiinkin, vauhtia ja varmuutta on tullut lisää kun sen ei jatkuvasti tarvitse tarkkailla minua että mitäköhän seuraavaksi huidon...

Ratana oli Helenan rata viime kevättalvelta, muistaakseni olen Helenan treeneissä tuon itsekin silloin tehnyt (ja Helena-parka on yrittänyt takoa jotain oppia minun paksuun kallooni :)). Tässä huomaa että on todella terveellistä palata aikaisempiin ratoihin ja tehdä niitä uusiksi.

Asioita, joihin olin tyytyväinen: 

- Osasin kuulemma juosta :)

- Keskityin siihen että en koko ajan hoe "tässä" vaan pyrin hiljaiseen ohjaukseen ja käytän huomiosanaa "Siiii" vain erityistilanteissa

- Luotin koiraan ja annoin irrota (irtosi, silti ohjattavuus pysyi, Sissi on kyllä kuuliainen)

- En ohjannut NIIN paljon käsivarret koukussa ja kädet nyrkissä, ainakin pyrin rentouttamaan käsivarret ja keskityin siihen että pidän käden suorassa. 

- Luotin koiraan kepeillä; kyllä se OSAA hakea kepit kun en mene väliin varmistelemaan ja koiran tielle!

- Kontaktit menivät hyvin, meillähän on jonkinmoinen pysäytyskontaktin ja juoksukontaktin välimuoto; riittää että Sissi tekee puolipysähdyksen alastulolla. Olen ollut siihen aika tyytyväinen vaikkei se edusta minkään nykykoulukunnan suuntausta. Se on vain naksuteltu sille ja kun se toimii niin en koe että pitäisi muuttaa. Voi olla että joskus jos (kun :)) päästään kolmosiin olen eri mieltä, mutta nyt näin.

Parannettavaa oli paljonkin, mutta listaan itselleni muistiin tärkeimmät:

- Älä huuda "Hyvä!" väärässä kohdassa - koiran huomio kohdistuu sinuun silloin kuin ei pitäisi

- Muista palkata koiraa vieläkin useammin, merkkaa hyvät suoritukset palkitsemalla kesken radan (no maanantaina tehtiin kisamaisesti niin, että vedetään alusta loppuun eikä katkota)

- Keskity rataan kuin olisit kisoissa

- Ole huolellinen ennakoivan ohjauksen kanssa. Taas monessa kohtaa myöhässä!

- Älä epäröi

- Älä mieti liikoja kesken radan vaan MENE

Tänään aloitin projektin "Zonyan peruskunnon palautus pentujen jäljiltä". Alkuun lyhyt hihnalenkki pellolle (Saana-pentu mukana), siellä umpihangessa juoksentelua n. 20 min ja takaisin tietä pitkin kävelyä. Pentu sisälle, Zonya valjaisiin ja sparckin eteen. N. 1 km sprutti (menohaluja olisi pidempäänkin, mutta en uskalla antaa vetää enempää ennen kuin lihaskunto parempi) niin että itsekin potkin vauhtia oikein urakalla. Lyhyt jäähdyttely n. 10 min (saisi olla pidempi).

Zonyan peruskunto ei vissiin ole laskenut ihan niin alas kuin kuvittelin, koira ei vaikuttanut edes hengästyneeltä. Haastoi loppukävelyllä sparckin jalaksia liikkumaan, näykki ja paimensi niitä ja olisi tarttunut kiinni jos olisin antanut. Hauskan näköistä mutta tietysti pistin moiselle heti stopin, ei välttämättä ole terveellistä opetella leikkimään vetoleikkiä potkurilla..

Hakua, viestiä ja kuluneen viikon kooste

Tipahdettiinko Narniaan, ainakin metsä on kuin Valkoisen Kuningattaren jäljiltä...?

Sunnuntain hakutreenit jatkuivat muutaman viikon tauon jälkeen. Paikalla neljä henkilöä ja viisi koiraa, hyvin saatiin aika kulumaan tälläkin poppoolla. Meiltä mukana hakuilemassa Ruuti ja Sissi. Otettiin vain etukulmat :) (älkää ihmetelkö hymiötä, tämä on tyhmä vitsi vaan).

Kaksi ukkoa siis valmiina, toinen jyrkässä ylämäessä kuudessakympissä, toinen ryteikössä n. viidenkympin paikkeilla. Lunta ihan kohtuullisesti. Ajatuksena vain suorat pistot ja tarpeeksi syvälle hankalassa maastossa lumikelissä. Molemmille ohjeena haukutus kunnes annan luvan palkata. En rämpinyt kummallakaan koiralla loppuun saakka (laiskuus) vaan pyysin palkkaamaan jo matkalla. Samalla tuli vahvistettua hyvät pistot, mikä olikin treenin ensisijainen tarkoitus.

Ruuti lähtee pistolle. Älkää kysykö miksi mun käsi on noin!? Luultavasti hihna meinaa tippua olalta tms.

Ruuti irtosi molemmille hyvin ja haukku kuuluikin nopeasti. Hujaus vaan, niin treeni olikin jo ohi ja koira vähän hölmistyneenä että tässäkö se oli? Ruutillahan on nyt etukulmienvahvistustalkoot meneillään, se kun kiirehtisi mielellään radalla eteenpäin, etenkin kun tahtoo alkuun vähän kuumeta. Syksyn ainoassa kokeessahan Ruutilta jäi ensimmäisen etukulman ukko nostamatta (myös mun ohjausmokaa, myönnettäköön!) ja koska esineetkin menivät harakoille (esineruutu ekana EI sovi Ruutille, tai mun on pakko ottaa jollain tavalla virtaa pois jotta keskittyisi kulkemaan nenä auki siellä ruudussa eikä juoksemaan juoksemisen ilosta) niin maastosta ei pisteet riittäneet koulariin. Mutta nyt treenataan ja yritetään saada asioita kuntoon ja ei muuta kuin uutta yritystä keväällä!

Sissi palaa pistolta. Ruuti rakastaa hakua mutta Sissillä on aivan palava halu tähän lajiin, aivan kuten Zonyallakin. Tosin välillä tuntuu, että Sissi on vieläkin hakuhullumpi, jos mahdollista...

Sissille tehtiin sama harjoitus kuin Ruutille. Toinen ukko oli vaikeampi, Sissi kaarsi eteenpäin hiukan liian aikaisin ja palasi keskilinjalle josta jouduin uudestaan lähettämään. Muistin, että ukko on hiukan liian takana ja tavallaan radalta ulkona (siinä pöpelikössä oli vaikea ottaa suuntaa emmekä olleet etukäteen merkinneet piiloja), joten lähetin Sissin takaviistoon keskilinjalta nähden ja johan nousi ukko. Eli tarkkuutta meille kun katsotaan piilot etenkin kun treenataan jotain spesifistä asiaa, kuten suorat pistot!

Simon oli mukana "muuten vaan", sitähän ei treenata hakuun (muuten kyllä mutta kun näitä hakukoiria on jo kolme kpl enkä viitsi tuhlata treeniryhmän aikaa kuin kahden kanssa kerrallaan) mutta en raaskinut jättää kotiinkaan. Havaitsimme että keskilinjana käyttämämme polku jatkuikin vaikka kuinka pitkälle joten päätimme ottaa siinä pienen viestiharkan. Matkaa B:n ja A:n välillä oli ehkä 450 metriä ja B:ltä tehtiin pieni siirtymä C:lle. C:ltä vielä takaisin A:lle. Simppa ei ole aikoihin juossut (viestiä), joten tällainen kiva verryttely siis tehtiin ettei turhaan rasiteta äkkiseltään. 

Hyvin äijä kuitenkin tiesi mitä ollaan tekemässä, ei mitään ongelmia pisteillä eikä matkoilla. B:llä ehkä lievää kuumenemista ennen ensimmäistä matkaa, muuten jaksoi odotella rauhassa molemmissa päissä (ei otettu pitkää odottelua kun ei halua kylmettää lihaksia, se lyhytkin aika oltiin kevyesti liikkeellä ainakin mun pisteellä).

Tässä Simppa tulossa A:lle.

Simppa spurttaa A:lta C:lle.

Pennuista Yoshi (ent. "Stina") on lähtenyt Minnan poppoon luokse Kuhmoon ja jäljellä on tumma Black Panther. Tosin sekin lähteen viikon-parin kuluttua uuteen kotiinsa Kainuuseen ja nimeksi on päätetty Saana. Saanasta saatte varmaan vielä lukea joitain päivityksiä :)

Pentusten kanssa tutustuimme loppuviikosta Manners Minder -koneeseen ja opeteltiin kosketuskeppiä. Se olikin pennuista hauska juttu kun kuuluu Bling! ja kone syöksee nameja. Varsinkin kun pennut äkkäsivät että kun käy tökkäämässä kuonolla tuota omituista kepin päässä olevaa palloa (jota ei saa pureskella kuten ei keppiäkään), niin kuuluu tuo ihmeellinen merkkiääni ja namia ilmestyy koneen uumenista. Hauskaa! Kyllä tuon ikäisellä pennulla on NIIN mieletön oppimiskyky, kaikki menee pikavauhtia jakeluun. Huh, ei meinaa itse pysyä perässä!

Tässä molemmat niin kilttinä: "me tiedetään että pitää vain tökkäistä nätisti kuonolla..."

"...mutta kun tästä kepistä olisi niin paljon kivempi vain kiskoa!"

Harjoiteltiin kosketuskeppiä => saatiin metalliesineen nouto.

"Tam-da-dam, vien sen kaikessa rauhassa omalle pedille, kukaan ei huomaa mitään..."

Stina, ei kun Yoshi, toi sitten perässä tuon painavan mötikän missä kosketuskeppi on kiinni ja tutki sitä kiinnostuneena.

Lopuksi vielä pieni palauttava harjoitus että muistuu mieleen MITÄ pitikään tehdä. Stina tekee työt, Saana korjaa sadon.

Käytiin tässä yhtenä päivänä myös agilityhallilla pentujen kanssa, otettiin putkea, siivekkeiden väleistä juoksemista ja muka-pujottelua sekä yleistä riehumista, leikkimistä ja kivaa. Videoitiin jonkinmoinen pätkä, yritän liittää sen tänne lähiaikoina. Oltiin hallin "B-puolella", järkky tausta, ei siellä ihan noin kaamean näköistä ole joka puolella :)

Saana ja kepit

Tuplaseuraaminen imuttamalla :)

Saanalle sivulletuloa

Yoshi treenaa perusasentoa

Itse olen tällä viikolla osallistunut peräti yhdelle luennolle ja yhdelle kurssille. Torstai-iltana Lotta Vuorelan hieno ja havainnollinen luento koiran fyysisen kunnon kehittämisestä. Tuli kaikenlaisia ideoita erityisesti koskien Zonyan peruskunnon palauttamista ja yleistä lihaskunnon parantamista nyt pentujen jälkeen. Kirjoitan varmaan tästä lisää, innostuin aiheesta aika lailla. Lauantaina osallistuin Palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssin ykkösosalle. Ihan ok kurssi, mutta asia sinällä oli ennestään niin läpituttua että tuntui vähän turhalta. Mielenkiintoisin osio oli iltapäivän keskustelu maastolajien opettamisesta ja vetäjän ja kurssilaisten näkökulmat erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisuun. Järjestelyt olivat molemmissa aivan kympin arvoiset, joten kiitokset niille jotka ovat vaivan nähneet, mikäli satutte lukemaan :)!