Viimeksi olen kirjoittanut pääsiäisenä - huh. Enpäs taida mennä ihan treeni treeniltä, vaan kertoilen pääkohtia.
Sissi
Sissihän on agilityssa nyt Kristan treenattavana, tosin treeniä on ollut luvattoman vähän johtuen molempien ajanpuutteesta. On viikkoja, jolloin aksaa ei treenata ollenkaan, sitten taas on jokin megapläjäys kuten Juha Oreniuksen koulutus pääsiäisen jälkeen. Sissi menee Kristan kanssa välillä käsijarru päällä, välillä taas oikein hyvin. Hitsit, kun ehdittäisiin paneutua kunnolla tähän. Jos Kristalla olisi oma auto, se auttaisi asiaa kummasti mutta kun on riippuvainen meidän autosta treeneihin pääsyn suhteen :(. Minullakaan ei aika riitä Sissin osaamista ylläpitämään ja jos tuloksia haluaa niin kyllähän koirakon pitää treenata yhdessä. Tiimityöskentelyähän se on!
Koska Sissi on vähän osoittanut osaamistaan hakumetsässä, otin ja ilmoitin neidin BH-kokeeseen. Hiukan hirvitti kun tottistakaan ei paljon olla tehty, mutta päätin luottaa koiraan ja niihin pohjiin mitä sille on luotu ja läpihän se meni. Jipii! Nyt alkaa siis "oikea" treenaaminen tottiksen suhteen, pitää opettaa noudon palautukset + eteenlähetys ja tietysti hioa kaikkea muutakin.
Hakuharkoissa(KIN) Sissi on nyt ollut vähemmän kuin Zonya ja Ruuti, mutta toki jotain pientä tehty. Tyhjät pistot täytyisi opettaa ASAP. Tämähän on mun kompastuskivi kaikkien kanssa, miten tehdä se oikeaoppisesti? Nyt on jonkinmoinen malli päässä jota aion Sissin kanssa toteuttaa alusta saakka, muiden kanssahan olen räiskinyt vähän sinne päin ja mennyt tuurilla...
Pikkutreeneinä on tehty ekat esineruudut ja nehän ovat Sissille mieluisia! Samoin ketteryysesteisin ollaan tutustuttu, ihan siltä varalta JOS innostun kokeilemaan myös pelastuspuolta sen kanssa. Ei kai se haittaa jos varalta opettaa... niin kuin ei olisi muuta, tärkeämpää tekemistä! Vaan kun ne ketteryystelineet on niin KIVOJA.
 |
| Sissi treenaa tikapuita. |
Ruuti on aksatauolla, koska jumittui talven liukkailla ja mennään nyt varovasti eteenpäin. Ollaan käyty sekä hierojalla että fyssärillä ja saatu hyvät kotiohjeet. Ei tarvitse pitää taukoa muusta kuin hypyistä ja agilityn repivistä käännöksistä. Kristan haavet SM-nollien kartuttamisesta ja kisoihin osallistumisesta kaatui siis siihen, mikä on harmi :(. Vähän eläteltiin toiveita jos edes joukkueeseen olis ilmoitettu, mutta nyt on viisaampaa pitää taukoa. Koira ei ole "rikki" ja sen kanssa voi hakua yms. treenata ihan normaalisti eikä mitään liikuntarajoituksia, mutta emme halua ottaa mitään riskejä. Sen vuoksi jäädytän suunnitelmat PK-hakukokeistakin tai ainakin siirrän ne syksymmälle (koska en halua hyppyyttää metristä estettä, vinoestekin on vähän siinä ja siinä. Ruutihan toki suorittaa ne, mutta päätös kuuluu: ei PK-hyppyjä jos ei aksaakaan...). Sen sijaan peko-kokeisiin voimme mennä kun siellähän hyppyjä ei ole ja ketteryysosiokin kuuluu tehdä rauhallisesti :).
Niinpä sitten ilmoitin Ruutin PERA-A -kokeeseen. Saimme paikan ja sitten kova odottaminen, että maa sulaa ja kuivuu niin paljon että on turvallista mennä raunioille treenaamaan. Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, niin kevät saapui (tuskastuttavan) hitaasti ja ehdimme tehdä ainoastaan kolme rauniotreeniä ennen koetta. Niistäkin yksi treeni niin että oli käytettävissä vain kaksi maalimiestä ja yksi niin että saatiin radalle häiriöitä 1-2 henkilöä vahtimassa yhtä tulta ja paukuttelemassa tynnyreitä, eli aika surkean vähäistä verrattuna koetilanteeseen. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, josta KIITOKSET treeniporukalle! Meillähän ei Lahdessa ole enää rauniorataa, joten mikäli haluaa treenata myös tätä on ajettava lähikaupunkeihin. Onneksi pekoväki on ihanaa ja olemme olleet tervetulleita vierailemaan muualle!
Itse koe oli lauantaina 12.5 Kouvolassa, alkaen normaaliin tapaan tottiksella ja ketteryydellä. Tottiksessa hiukan sähläämistä, esim. liikkeessä istumisesta taisi mennä maahan ja edisti seuraamisessa koko ajan, mistä tuli sanomista. Ruuti oli ehkä hiukan ylivireessä, olimme nro 2 ja koe alkoi hiukan etuajassa enkä ehtinyt tehdä normaaleja rutiineja joilla saa koiran "kisamoodiin". Ruutin tapauksessahan ei tarvitse hirveästi viritellä, vaan ikäänkuin säätää oikealle taajuudelle, tehdä vaikka hiukan seuraamista ja kuulolla olon vuoksi pari jäävää testiksi ennen koetilannetta. Mutta niin vain yhtäkkiä pyydettiin kentälle ensimmäinen pari ja ei kun hommiin! Tottis läpäistiin yleisarvosanalla EH ja sitten jännäämään ketteryyden alkua.
Kettiksen suhteen en jännittänyt muuta kuin kauko-ohjausta (pöydät). Sitä ollaan päästy niin vähän treenaamaan, että en voi sanoa että koira OSAA liikkeen läheskään varmasti. Viron peko-seminaarissa saksalainen kouluttaja Isabella Kühn antoi ihan huippuvinkit kauko-ohjaukseen ja niillä saatiin liike kohtuuhyvälle mallille. Aikaa vain ei ollut riittävästi, vain pari viikkoa, opetella pöytiä joten kokeessa se muodostuikin ongelmaksi. Ruutia hiukan sekoitti myös suojelupiilot, joiden väliin oikeanpuoleinen pöytä oli asetettu, se vilkuili niitä sen näköisenä että olisi halunnut mennä tarkistamaan (ollaan otettu piilonkiertoa kentällä ohjausharjoituksena) ja selkeästi keskittyminen herpaantui. Muut osiot kuitenkin pelastivat tilanteen (vaikka pituudessakin kämmättiin) ja ketteryys oli hyväksytty. Jess!
Sitten siirtyminen raunioradalle ja varsinaiseen käytännön osioon. Täytyy sanoa että itse olin aivan pallo hukassa ja sainkin tuomarilta - ihan aiheesta - kohtuullisen nuhdesaarnan siitä mitä tein ja jätin tekemättä. Mutta näistä oppii! Se vain on niin, että pelkästään sääntökirjaa lukemalla ei voi mitenkään tietää joitain yksityiskohtia, kuinka toimia. Koiraakin selvästi sekoitti lukuisat häiriöhenkilöt, kun ei ole tottunut etsimään ihmisten keskeltä. Äänet, savut yms. sen sijaan tuntui olevan ihan sama, ei välittänyt. Niin vain kuitenkin etsi, löysi ja ilmaisi ne kaksi ukkoa jotka kuuluikin (A-radalla maalihenkilöitä on 2) ja saimme hyväksytyn suorituksen, mahtavaa! On se Ruuti niin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti