PEKOilua

Varikko, puolipilvistä, kohtuullinen - navakka tuuli. Hiukan plussan puolella, yöllä satanut märkää lunta joka peitti alueen. Alueena varikon päädyn vasen puoli (tulosuunnasta katsottuna), jossa suurin osa lavoista ja kiinteistä rakennuksista + kontteja.

Muutamia kuvia Marlesta, omista ei tällä kertaa ole kun vaikea kuvata samalla kun toimii koiranohjaajana :)

Gitta lähettää Marlen etsimään

Marle löytää Soilen

Taas etsitään...

Ja sieltä löytyi Tuija!

Ruuti
Kolmantena koirana, joten joitain kuumia piiloja. Pari MM alueella. Lähetin ensin tarkistamaan hiukan erillään, n. 30-40 metrin päässä sijaitsevia parakkeja (joista tiesin että tyhjät kun ei jälkiä, mutta kuuluivat alueeseen, ei tallattu). Irtosi hyvin, haisteli pintapuolisesti, näki käytöksestä ettei mitään mielenkiintoa tyhjiin rakennuksiin, olisi voinut tarkemminkin käydä, mutta jatkoin matkaa.
Eka MM nousi hyvin, ihmettelin miksi haukku hetkeksi katkesi (ei Ruutin tapaista), mutta hidastin menoani kun mitään ei kuulunut ja jatkoin vasta kun ilmaisi taas. MM kertoi, että oli ilmaissut, sitten huomannut että pääsee ahtaasta paikasta lähemmäksi ja sen vuoksi katko. Hyvä niin, koska on harjoiteltu että "raunioilla" ja sen tyyppisissä tilanteissa aina mentävä mahdollisimman lähelle MM:stä (ei tietenkään iholle, mutta MM:n luo).

Tokan hajun otti kaukaa, kaarihallin päädystä, näki että hajulla mutta epäselvyyttä mistä haju tuli. Tein virheen, kehuin ja painostin "missä ukko" jolloin haukahti muutaman kerran. Katkaisin siihen, annoin tarkistaa vielä kohdan ja jatkoin eteenpäin. Otti uudestaan hajun ja ilmaisi pressuseinämän takana rakennuksessa istuvan maalimiehen. Hyvä, voimakas ilmaisu.

Zonya
Viimeinen koira, joten paljon hajuja alueella. Lähetin Zonyankin tarkistamaan alueen reunan rakennukset, lähti vauhdilla, kävi rakennusten välissä ja selvästi nenä kävii koko ajan joten tarkisti huolella. Käytös kuitenkin kertoi ettei siellä ole ketään joten jatkoin. Etsi huolella, Zonyalle on todella avautunut tämä rakennus / raunioetsintä vai miksi meidän varikkoa voisikaan kutsua. Alkuunhan Zonya oli ihmeissään kun ei oltu metsässä eikä annettu suuntia vaan sai vapaasti partioimalla etsiä.

Eka MM piilossa n. 2 m:n korkeudella jonkin työkoneen päällä. Otti hajun hyvin jo kauempaa, mutta tarkensi (jess!) ja otti rullan vasta käytyään piilolla. Näyttö suoraan maalimiehelle. Bileet!
Toista etsiessä nappasi rullan paljon edellisillä koirilla käytetyllä, nyt tosin tyhjällä piilolla. Piti rullaa hetken suussa hajamielisen näköisenä => mutta ei aikomustakaan tuoda sitä. Ratkaisi asian sylkäisemällä rullan ja tarkistamalla piilon uudelleen => hyvä! Söi maahan tippuneita makupaloja edellisten purkeista, en puuttunut siihen vaan annoin ratkaista itse mitä seuraavaksi. Ratkaisi jatkamalla itsenäisesti etsintää ja saikin pian hajun.

Toinen MM oli puu-metalli-valmisteisessa kopissa sisällä ihan perällä. Ovi hiukan raollaan, niin että koira mahtuu halutessaan sisälle. Haastava piilo, koppi on muiden rakennusten keskellä ahtaasti, niin ettei luulisi hajun kovin helposti leviävän ainakaan laajalle alueelle. Zonya otti hajun kahden rakennuksen välistä, ilmeisesti haju painoi viereisen rakennuksen alle ja sivulle (jossa myös kuuma piilo pressun takana). Merkkasi kuuman, mutta ei ottanut rullaa (hyvä, hyvä!), tarkensi, käväisi ovella, tarkensi ja meni uudestaan ovelle ja siitä sisään. Kohta takaisin rulla suussa ja viereen. Taitava! Näyttö epäröimättä suoraan maalimiehelle. Palkkarasia ja sen jälkeen varusteet pois ja loppuleikitys. Onneksi MM:n taskusta löytyi narulelu, koska itse unohdin ottaa taskuun a) lelun b) näyttöliinan (hihna löytyi sentään ja sai toimia liinan korvikkeena). Mitä tästä opimme...?

Koiranpuolikas Rochallor-teamiin :)

Rivit ovat lisääntyneet pienellä holskupojalla kutsumanimeltään Otto, tosin niin että Otto asustaa toisen omistajansa Elinan luona. Elinalla oli koiran paikka vapaana ja kun olimme usein aiemmin puhelleet että joskus Elinalle muuttaa holsku, niin löimme viisaat päämme yhteen ja hankimme yhdessä Anne-Marilta holskunpoikasen. Oton emä on "Rina" (Rochallor Spirit) ja isä ruotsalainen "Agge" (Freak Le Chics Aggron). Viralliselta nimeltään Otto on Schwungvoll Aggrons Admiral.

Otto saapui siis Orimattilaan torstaina ja heti perjantaina menin tietysti tutustumaan pikku-holskuun hallille. siellähän se hallin pihassa vipelsi menemään onnistuen tietysti hakeutumaan ainoaan paikkaan minne ei saisi eli vesilätäköihin. Kovasti on reipas tapaus ja kova poika leikkimään :)! Nyt sitten alkaa Ellulla kova treeni, mun osalle tämän pentusen kanssa jää lähinnä näyttelyt ja eiköhän me hiukan agilityakin pojalle opeteta ;).

Treenien suhteen olen ollut laiska, hyi minua! Torstaina tosin kävin aamusta hallilla Zonyan ja Sissin kanssa. Zonyalle otin pari lyhyttä kierrosta agilitya, pääpaino lähdössä. Alkuun tuli pari jumia, Z. vain jähmettyi ekan hypyn taakse. Agilityhan on se, missä Zonyalla oli tullessaan TOSI paljon traumoja ja niitä heijastumia näkyy toisinaan vieläkin. En kiinnittänyt huomiota, leikitin vähän rasialla ja otin uudestaan: hyppy - suoraan palkalle, pari toistoa ja siitä se taas lähti, teki oikein iloista ja mallikasta työtä. Zonya on superkiva ohjata, se on niin kuuliainen ja huolellinen. Alun jälkeen se oli koko ajan oma iloinen itsensä.

Sissille hiukan seuraamista, yritin niin että avustaja naksuttaa kun kontaktissa, mutta otti häiriötä avustajasta kun ei ole tottunut että naksaus tulee muualta. Kuvitteli varmaan että palkka on avustajalla ja seilasi sen toivossa, ei hyvä. Tätä tietysti pystyisi korjaamaan kun vain totuttaisi, mutta minulla on niin harvoin apua treeneissä. Otin sitten seuraamista avustajan ympäri ja naksuttelin itse. Tämä parempi, tuli normaali tiivis seuraamispaikka, kohtuullinen kontakti mutta kierroksia liikaa ja levotonta seuraamista.

Sissi pääsi myös pariin otteeseen halliin, toimimme häiriökoirana Elsa-airikselle joka paikallaolossa ja otimme samalla luoksetulosta loppuasennon pikkuharjoituksia. Siinä keittiötreenit ovat jo tuottaneet tulosta, jess! Tein myös 650 g kapulalla vauhtinoutoa sekä kapulan nostoa käteen palauttaen. Luoksetulon loppuasennon ollessa vielä kesken en sotke palautusta vielä ollenkaan noutoon, pääasia kun on innokas ja tuo käteen suoraan edestä eikä pyri sivulle. Perusasento kun on Sissistä NIIN kiva! Agilityyn liittyen tein muutamat keppitreenit eri kulmista kepeille sekä hypyltä että putkesta. Se menikin oikein kivasti ja Sissillä oli vauhti päällä.

Torstai-iltapäivänä käytin Ruutia hierojalla Lahdessa. Kävimme ensimmäistä kertaa Katri Ilveksellä ja voin lämpimästi suositella häntä muillekin. Juttua riitti koira-aiheista ruokinnasta koulutukseen ja oli oikein mukava tavata samantyylisesti koirien hyvinvoinnista ajatteleva ihminen. Katri tuntui olevan kummissaan kun asiakkaaksi tuli avoin ja helposti käsiteltävä holsku, on kuulemma hieronut toisenlaisiakin. Noh, Ruuti on Ruuti, se köllötteli tyytyväisenä, tosin väliin kyllästyen ja "kysellen" josko tämä kohta loppuisi, mutta pääsääntöisesti tuntui kovasti nauttivan olostaan. Jumeja löytyi kahdesta kohtaa, joista toinen näytti kuulemma siltä kuin Ruuti olisi törmännyt johonkin kovaa... Valitettavasti tiedän kyllä syyllisen liaankin hyvin, Simppahan se meillä jyrää lenkillä narttujen yli :(. Toki yritän varjella niitä, ehkä olen enemmän varjellut "neitejä" eli Sissiä ja Zonyaa, jotka ovat herkkänahkaisempia mutta "kovis"-Ruutia en ole osannut varoa, tyhmä-tyhmä minä. Asiaan tulee nyt muutos ja herra saa lenkkeillä springereiden kanssa, niitä se ei "kiusaa" (eivät lähde riehumiseen mukaan ja ruoki Simpan huonoa käytöstä). Nyt Ruutilla on siis agilitysta treenitauko, muuten toki voi liikkua ja treenata, mitään pahempaa kun ei onneksi löytynyt.

PEKO:a ja aksaa

Sunnuntai 18.3 PEKO-treeni

Paikka Kehräämön piha-alueen ulkorakennukset, sää aurinkoinen, vähäinen alueella pyörivä tuulenvire (suojainen paikka), pari plussa-astetta.

Mukana vain Zonya. Ensin lyhyt henkilöryhmätreeni (yhdellä henkilöllä kun muita ei vielä paikalla :)); hyvä vire, seuraaminen muuten ok mutta lievää edistämistä välillä. Ei kiinnittänyt huomiota henkilöön liikkeen aikana, vapautuksen jälkeen toki rynnistys moikkaamaan.

Lyhyt etsintäharjoitus osittain avonaisessa, lato-tyyppisessä lautaseinäisessä ulkorakennuksessa. Kaksi MM, ensimmäinen löytyi heti rakennuksen etunurkasta läheltä lähetyspaikkaa. Piilo oli reunasta avonainen umppari (koira ei ihan mahtunut sisään, MM suuren levyn takana). Irtorulla. Ilmaisu OK, hiukan sylkäisi rullan kun jo perusasennossa => tähän voisi lisätä malttia. Toista MM joutui etsimään pidempään, tarkisti kaikki kuumat piilot (meillä eri piilot eri koirille) ja vaikka selvästi hajulla, joutui tarkentamaan ja tekemään huolellista työtä. Onneksi otin irtorullat tähän harjoitukseen, muuten olisi ollut mahdollinen valeilmaisun paikka! 2. MM:n piilo oli perimmäisessä nurkassa pahvilaatikosta tehdyn seinämän sisällä (umppari jossa pieni rako rullaa varten). Zonya joutui pyrkimään todella lähelle hajun lähdettä saadakseen rullan. Hyvä harjoitus!

Maanantai 19.3 agilitytreeni / Lotta Vuorelan koulutus

Treenasin tällä kertaa Smonin kanssa, Sissi alkaa pikkuhiljaa siirtyä Kristan koulutettavaksi ja kisattavaksi. Sissin ja Kristan yhteistyö alkaa kehittymään, Siisseli ei enää tällä kertaa ihmetellyt miksei se ole mun kanssa radalla vaan piti hauskaa Kristan kanssa. Sissihän on herkkä ohjaukselle ja ihan erilainen ohjata kuin suoraviivaisempi Ruuti, joten tässä on Kristalla harjoittelemista. Toisaalta Sissi on tottunut mun ohjaustyyliin ja joutuu nyt sopeutumaan uudennäköisiin ohjauksiin. Käskytkin saattavat olla erilaiset, mutta kyllä se siitä! Koska Krista kirjoittanee omaan blogiinsa, niin keskityn kommentoimaan omaa treeniääni :)

Simonin eka vuoro meni vähän laiskasti, en leikittänyt ennen vuoroani vaan mennä lönköttelin aloitukseen. Silti onnistuin olemaan myöhässä vaikka vauhti ei päätä huimannut :D. Simpallehan käy niin, että jos en nosta virettä, se laukkaa hitaalla, pitkällä askeleella ja tekee suuria kaarroksia = turhan hidasta. On kyllä säntillinen suorittaja ja tekee sen mitä pyydetään eikä haahuile omiaan. Osaa keppikulmia, osaa erottelutehtäviä (esim. putki ja puomi vierekkäin) eikä ala arpomaan, ei räiski rimoja vaan hyppää kiltisti kuten kuuluu <3.

Lotta piti pienen puhuttelun vauhdista, joten toiselle kierrokselle otin koiran suoraan häkistä, leikitin ja nostatin ja lähdimme ihan eri vietissä liikkeelle. Johan löytyi vauhtiakin ja tuli itsellekin HIKI! Toistojen välillä koira maahan keräämään itseään, nostatus lelulla (halvat lelut: puolen litran juomapullo ja oma piponi, josta sai taistella) ja sitten taas menoksi. Onnistuin tietysti kumauttamaan juomapullolla Simppaa päähän leikkimisen lomassa, mutta Simonin mielestä se ilmeisesti kuuluu äijäleikkiin ja innostui vain lisää ;) Erityistä plussaa, että koira oli huomattavasti keskittyneempi korkeassa vietissä kuin matalassa. Alemmassa viereessä se ehtii miettiä syntyjä syviä eikä niin herkästi reagoi myöskään ohjaukseen.  Olin kyllä tosi, tosi tyytyväinen ja aion nyt panostaa siihen kaikki treenit ovat mieluummin lyhyitä ja hyvässä vireessä kuin että väkisin väännän pitkää rataa (jota koira kyllä tekee, mutta "se jokin" puuttuu).

PEKO-treenailua

Osallistuin lauantaina Porvoossa Reija Niemisen hakuluennolle ja olipa taas kannattavaa! Treenimotivaatiota on toki muutenkin, mutta kieltämättä uudet vinkit ja näkökulmat treenaamiseen antavat lisäpuhtia. Nyt on sitten työn alla kevään hakutreenien suunnittelu - palaan tähän vielä tarkemmin kunhan saan hahmoteltua paperille (tai sähköisessä muodossa, heh).

Tämän päivän treeneissä teemana oli laatikkoleikki: 5-6 pahvilaatikkoa rivissä ja sieltä koiran piti osata tarkentaa (ja ilmaista, mikäli koiralla jo ilmaisu OK) oikean laatikon sisältä maalimies. Yhteen laatikkoon oli tungettuna hämäykseksi pressu (siinäkin takuulla paljon eri ihmisten hajuja). Maalimiesten paikkaa vaihdeltiin, joten "kuumia" piiloja syntyi automaattisesti myös vaikeuttamaan, lisäksi olimme tietysti tallanneet jokaisen laatikon alustan hyvin.

Minulla mukana Ruuti ja Zonya, tehtiin kaksi ukkoa molemmille. Hyvä harjoitus, tätä täytyy tehdä lisää! Zonyalle otettiin eka MM kiintorullalla ja toka irtorullalla. Näistä kirjoitin jo selostukset ryhmän treenipäiväkirjaan, joten laiskuuttani en nyt selosta tämän tarkemmin, mutta olin tyytyväinen koirien työskentelyyn ja harjoituksen kulkuun.

Mukana oli myös ensimmäistä kertaa lajiin tutustumassa Essi ja Kaarlo 4 kk, eli Zonyan pentu R. Gray Wolf. Kaarlo oli reipas pikku-mies, joten tehtiin sille jo aika haastava harjoitus: 1. maalimies (minä tuttuna henkilönä) näkölähtönä, juoksee houkutellen laatikoille päin, pentu käännetään pois, MM menee laatikkoon piiloon. Pentu päästetään etsimään, tarkentaa MM:n hajun ja menee oikealle laatikolle => palkka. Toinen MM samalla tavalla, mutta vieras henkilö => Kaarlo juoksee laatikoille ja etsii kuin vanha tekijä! Vautsi! Lisäplussaa se, kun alkuun Kaarlo sai palloilla mukana kun tehtiin alkuvalmisteluja ja heiluttelin isoa pressua => ei pienintäkään säikkymistä, päinvastoin, hurjaa vauhtia saalistamaan isoa, rapisevaa pressua ja epäröimättä hampailla kiinni ja vetämään. Olin kyllä hyvin tyytyväinen tuohon kakaraan :)

Ruuti menossa laatikoille

Ruuti tarkentaa kohteen; onhan siellä varmasti maalimies

Ruuti ilmaisee; kyllä se oli oikea laatikko!

Zonya tarkentaa

Zonya palaa rullan kanssa

Zonya kytketään liinaan (huomatkaa PINKKI näyttöliina :))

Zonya menossa näytölle



Kaarlon lähetys

Kaarlo pinkoo laatikoille

"Mihin se ukko oikein katosi?"

"Ai täällähän se onkin!"

Kaarlon palkkaus

Treeniä, ulkoilua, treeniä, ulkoilua :)

Mistähän aloittaisin? Viime kirjoituskerrasta on taas aikaa (jokaisen bloggaajan kuuluisat sanat...) ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Tehdäänpä koirakohtainen tilannekatsaus:


Zonya

Painavien keppien noutaminen upottavassa hangessa on hyvää lihastreeniä ajatellen hyppynoutoa.



Zonyan tyypillinen naurava ilme :)

• Kunnonkohotusprojekti etenee hyvin, tehty pitkiä lenkkejä, saanut juosta jäällä ja tehdä tehotreeniä lumihangessa. Nyt tosin hanki kestää eikä enää upota, joten pellolla ulkoilukin on juoksemista, juoksemista. Onneksi joenvarren pusikot pysäyttävät hajuineen niin että välillä mennään rauhalllisemmassakin moodissa. Sparkia ei ole käytetty, vaikka on ollut aivan erinomaiset vetokelit. Oma selkä temppuillut ja vähän varon sitä (ehkä turhaan, potkutteluhan saattaisi vetreyttää selkää kummasti).
• Tottista on tehty hiukan hallissa ja lenkillä. Hallissa noudon palauttamiseen nopeutta ohjaajan takana odottavalla palkalla, seuraamista hyvässä viereessä, takaosankäyttöharjoituksia => ne meneekin aika hyvin. Lenkillä on tehty esine-etsintää, mm. tänään pudotin hanskan ja lähetin Z:n etsimään. Lähti vauhdilla, nappasi hanskan ja samaan vauhtia takaisin, olin tyytyväinen! Muistaa ällistyttävän hyvin, vaikka ei olla EK:n osioita tehty kuin ties milloin. Vähän tehty myös luoksetulon pysäytystä, mutta sen kanssa olen varovainen kun haluaisin saada PK-luoksetuloon maksimaalisen nopeuden.
• Henkilöetsintää tehty yhden rakennusetsinnän verran: kaksi maalimiestä halliin piiloutuneena, ohjaaja (minä siis) ei tiennyt piiloja, kiintorulla. Eka MM pressulla peitetyssä häkissä, jonne kulkuaukko agilitytunnelin kautta :). Otti hajun pressun läpi, mutta meni piiloon putken kautta, otti rullan ja toi sivulle normaaliin tapaansa, näytä-käskyllä putken kautta maalimiehen luo. Ohjaaja ei seurannut perässä :D. Tyytyväinen, koska tarkoituksena on harjoitella sitä että etsitään sinnikkäästi (raunioilla / rakennuksissa) josko sittenkin löytyisi jokun reitti maalimiehen luo). Toinen MM ikkunalaudalla makuuasennossa, edessä rakennuslevyjä tms. sekä korkea metallinen kaappi, pitkät verhot. Alla patteri joka nosti lämmintä ilmaa ylöspäin => siirsi MM:n hajua yös ja hallin keskelle. Tässä Zonya joutui tekemään töitä, otti hajua hallin keskeltä, tarkensi, kävi tutkimassa viereistä romukasaa, tarkensi aina välillä nostaen kuonoa ylös, kävi kaapin takana eli oli ihan hilkulla koko ajan. Annoin käskyn kiivetä pöydälle, josta sai hajun korkeampaa ja sai tarkennettua. Otti rullan, ilmaisi ja vei maalimiehelle. Näytössä joutui vähän tarkentamaan että missä maalimies on (käytännössä siis aivan levyn toisella puolella, näkymättömissä). Teki töitä sinnikkäästi, ei turhautunut eikä tehnyt valeilmaisua, mistä olen TOSI, TOSI tyytyväinen.
• Agilityssa mennyt Kristan kanssa pari treeniä. Tavoitteena nyt hyppytekniikan parantaminen ja motivaatiotreenit. Zonya osaa esteet hyvin ja sitä on helppo ja kiva ohjata, mutta kulkee kässäri päällä, suorittaa kaiken mitä pyydetään mutta palava into puuttuu. Helppoja, nopeita treenejä, vire tappiin ja superpalkkausta niin kyllä se siitä!

Simon

Simpan hankitreeniä

• Simpan kanssa ulkoilun yhteydessä treeni on ollut lähinnä seuraamista, toki muutamia luoksetuloja ja luoksetulon pysäytyksiä on myös tehty. Silloin tällöin esine-etsintää, etenkin jos satun oikeasti tiputtamaan jotain. Hallitottiksessa noutoa, hyppynoutoa, seuraamisia lyhyissä pätkissä, takaosankäyttöä, istu-maahan-seisokäskyjen nopeus- ja erottelutehtäviä, paikallaoloa. Lähiaikojen tavoitteena hyvä vire pitkäkestoisessa seuraamisessa.
• Agilityssa hiukan keppiharkkoja, pujottelunopeutta pitäisi nyt treenata oikein kunnon kuurilla, varmuutta löytyy kyllä. Kontaktit olleet loistavat (kop-kop!). Simpan aksatreenit olleet nyt turhan vähissä, tähän täytyy paneutua jos meinaa kakkosista nousta.

Zonya & Simppa

Sissi

Sissi leikkii lenkillä

• Tottiksessa tehty tosi vähän: kotiharjoituksena luoksetulon eteenistumista => suoraan ja tiiviisti, tämä nyt työn alla. Hallilla seuraamista, käännöksiä, henkilöryhmää jos paikalla koiraton henkilö, mitä ei tapahdu usein.
• Agilityssa ollut lähiaikoina Anna Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutukset, näitä tulossa myös sarja lisää. Nämä tulevat tosiaan tarpeeseen OHJAAJALLE. Tosi hyvät fiilikset molempien koulutusten jälkeen ja erinomaisia vinkkejä kotiharjoitteluun. Ei mitään erityistä työn alla, mutta huomasin että pitää vähän naksutella kontakteja kuurimaisesti. Kepeillemenoja eri kulmista tietysti voi aina parantaa ja varmuutta kepeillä pysymiseen vaikka itse liikun poispäin.