PEKOilua

Varikko, puolipilvistä, kohtuullinen - navakka tuuli. Hiukan plussan puolella, yöllä satanut märkää lunta joka peitti alueen. Alueena varikon päädyn vasen puoli (tulosuunnasta katsottuna), jossa suurin osa lavoista ja kiinteistä rakennuksista + kontteja.

Muutamia kuvia Marlesta, omista ei tällä kertaa ole kun vaikea kuvata samalla kun toimii koiranohjaajana :)

Gitta lähettää Marlen etsimään

Marle löytää Soilen

Taas etsitään...

Ja sieltä löytyi Tuija!

Ruuti
Kolmantena koirana, joten joitain kuumia piiloja. Pari MM alueella. Lähetin ensin tarkistamaan hiukan erillään, n. 30-40 metrin päässä sijaitsevia parakkeja (joista tiesin että tyhjät kun ei jälkiä, mutta kuuluivat alueeseen, ei tallattu). Irtosi hyvin, haisteli pintapuolisesti, näki käytöksestä ettei mitään mielenkiintoa tyhjiin rakennuksiin, olisi voinut tarkemminkin käydä, mutta jatkoin matkaa.
Eka MM nousi hyvin, ihmettelin miksi haukku hetkeksi katkesi (ei Ruutin tapaista), mutta hidastin menoani kun mitään ei kuulunut ja jatkoin vasta kun ilmaisi taas. MM kertoi, että oli ilmaissut, sitten huomannut että pääsee ahtaasta paikasta lähemmäksi ja sen vuoksi katko. Hyvä niin, koska on harjoiteltu että "raunioilla" ja sen tyyppisissä tilanteissa aina mentävä mahdollisimman lähelle MM:stä (ei tietenkään iholle, mutta MM:n luo).

Tokan hajun otti kaukaa, kaarihallin päädystä, näki että hajulla mutta epäselvyyttä mistä haju tuli. Tein virheen, kehuin ja painostin "missä ukko" jolloin haukahti muutaman kerran. Katkaisin siihen, annoin tarkistaa vielä kohdan ja jatkoin eteenpäin. Otti uudestaan hajun ja ilmaisi pressuseinämän takana rakennuksessa istuvan maalimiehen. Hyvä, voimakas ilmaisu.

Zonya
Viimeinen koira, joten paljon hajuja alueella. Lähetin Zonyankin tarkistamaan alueen reunan rakennukset, lähti vauhdilla, kävi rakennusten välissä ja selvästi nenä kävii koko ajan joten tarkisti huolella. Käytös kuitenkin kertoi ettei siellä ole ketään joten jatkoin. Etsi huolella, Zonyalle on todella avautunut tämä rakennus / raunioetsintä vai miksi meidän varikkoa voisikaan kutsua. Alkuunhan Zonya oli ihmeissään kun ei oltu metsässä eikä annettu suuntia vaan sai vapaasti partioimalla etsiä.

Eka MM piilossa n. 2 m:n korkeudella jonkin työkoneen päällä. Otti hajun hyvin jo kauempaa, mutta tarkensi (jess!) ja otti rullan vasta käytyään piilolla. Näyttö suoraan maalimiehelle. Bileet!
Toista etsiessä nappasi rullan paljon edellisillä koirilla käytetyllä, nyt tosin tyhjällä piilolla. Piti rullaa hetken suussa hajamielisen näköisenä => mutta ei aikomustakaan tuoda sitä. Ratkaisi asian sylkäisemällä rullan ja tarkistamalla piilon uudelleen => hyvä! Söi maahan tippuneita makupaloja edellisten purkeista, en puuttunut siihen vaan annoin ratkaista itse mitä seuraavaksi. Ratkaisi jatkamalla itsenäisesti etsintää ja saikin pian hajun.

Toinen MM oli puu-metalli-valmisteisessa kopissa sisällä ihan perällä. Ovi hiukan raollaan, niin että koira mahtuu halutessaan sisälle. Haastava piilo, koppi on muiden rakennusten keskellä ahtaasti, niin ettei luulisi hajun kovin helposti leviävän ainakaan laajalle alueelle. Zonya otti hajun kahden rakennuksen välistä, ilmeisesti haju painoi viereisen rakennuksen alle ja sivulle (jossa myös kuuma piilo pressun takana). Merkkasi kuuman, mutta ei ottanut rullaa (hyvä, hyvä!), tarkensi, käväisi ovella, tarkensi ja meni uudestaan ovelle ja siitä sisään. Kohta takaisin rulla suussa ja viereen. Taitava! Näyttö epäröimättä suoraan maalimiehelle. Palkkarasia ja sen jälkeen varusteet pois ja loppuleikitys. Onneksi MM:n taskusta löytyi narulelu, koska itse unohdin ottaa taskuun a) lelun b) näyttöliinan (hihna löytyi sentään ja sai toimia liinan korvikkeena). Mitä tästä opimme...?