Dutch Shepherd puppies first time at the agility hall

Tässä nyt parin viikon takainen videopätkä. Käytiin hallilla tutustumassa ja leikkimässä kotona olevien pentusten kanssa. Nythän kotona on enää Saana, joka sekin lähtee uuteen kotiinsa Suomussalmelle junakyydissä huomenna. Kainuussa siis nuo molemmat!

Saana vietti tiistain mukana töissä. Sillä oli oma pieni aitaus mutta eihän neiti olisi siellä viihtynyt, vaan halusi menoon mukaan :). Carita kävi onneksi yhden tunnin viihdyttämässä, jonka jälkeen olikin hetken rauhallista. Mutta vain hetken. Loppuajan Saana toimi häiriökoirana ryhmäläisille ja sai muutamaan takuukilttiin tapaukseen tutustuakin.

Simpalla oli eilen sekä pieni tottis- että aksatreeni hallilla. Pekoryhmä tottisteli omiaan ja me Simonin kanssa keskityttiin tällä kertaa lähinnä seuraamiseen. Sen lisäksi keppejä eri kulmista, mm. sitä takaaleikkausta kepeille mitä olen vältellyt kun se muka on vaikea. Näytti olevan taas koiralle helppo, vaikeus oli omassa päässä :)

Tunneilla oli väki vähissä, joten otin Simpan myös yhdelle tunnille mukaan. Harkattiin keinua yksittäisenä esteenä (no, otin hyppy - keinu - hyppy yms.) sekä putkille irtoamista. Simpasta oli JEESS kun pääsi tekemään helppoa putkiharkkaa normivääntämisten sijaan. Pari kertaa meinasi keskittyminen herpaantua kun Simpan parhaat kaverit Carita ja Gitta olivat paikalla - jos saisi rynnätä heidän luokse...? Ei saanut - hyvää harjoitusta. Kuten ei myöskään kisoissa saa tervehtiä toimihenkilöitä kesken radan... ;)

Agilitya ja ulkoilua

Maanantaina taas mukava ja hyödyllinen treeni. Sari on kyllä loistava kouluttaja, puuttuu olellisiin ohjausseikkoihin eikä anna periksi vaikka meikäläisellä ei aina meinaa mennä asiat heti jakeluun :). Oma motivaatio alkaa nyt olla kohdillaan ja pyrin oikeasti keskittymään siihen että olen koiralle selkeä. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta näyttäisi vaikuttavan Sissiinkin, vauhtia ja varmuutta on tullut lisää kun sen ei jatkuvasti tarvitse tarkkailla minua että mitäköhän seuraavaksi huidon...

Ratana oli Helenan rata viime kevättalvelta, muistaakseni olen Helenan treeneissä tuon itsekin silloin tehnyt (ja Helena-parka on yrittänyt takoa jotain oppia minun paksuun kallooni :)). Tässä huomaa että on todella terveellistä palata aikaisempiin ratoihin ja tehdä niitä uusiksi.

Asioita, joihin olin tyytyväinen: 

- Osasin kuulemma juosta :)

- Keskityin siihen että en koko ajan hoe "tässä" vaan pyrin hiljaiseen ohjaukseen ja käytän huomiosanaa "Siiii" vain erityistilanteissa

- Luotin koiraan ja annoin irrota (irtosi, silti ohjattavuus pysyi, Sissi on kyllä kuuliainen)

- En ohjannut NIIN paljon käsivarret koukussa ja kädet nyrkissä, ainakin pyrin rentouttamaan käsivarret ja keskityin siihen että pidän käden suorassa. 

- Luotin koiraan kepeillä; kyllä se OSAA hakea kepit kun en mene väliin varmistelemaan ja koiran tielle!

- Kontaktit menivät hyvin, meillähän on jonkinmoinen pysäytyskontaktin ja juoksukontaktin välimuoto; riittää että Sissi tekee puolipysähdyksen alastulolla. Olen ollut siihen aika tyytyväinen vaikkei se edusta minkään nykykoulukunnan suuntausta. Se on vain naksuteltu sille ja kun se toimii niin en koe että pitäisi muuttaa. Voi olla että joskus jos (kun :)) päästään kolmosiin olen eri mieltä, mutta nyt näin.

Parannettavaa oli paljonkin, mutta listaan itselleni muistiin tärkeimmät:

- Älä huuda "Hyvä!" väärässä kohdassa - koiran huomio kohdistuu sinuun silloin kuin ei pitäisi

- Muista palkata koiraa vieläkin useammin, merkkaa hyvät suoritukset palkitsemalla kesken radan (no maanantaina tehtiin kisamaisesti niin, että vedetään alusta loppuun eikä katkota)

- Keskity rataan kuin olisit kisoissa

- Ole huolellinen ennakoivan ohjauksen kanssa. Taas monessa kohtaa myöhässä!

- Älä epäröi

- Älä mieti liikoja kesken radan vaan MENE

Tänään aloitin projektin "Zonyan peruskunnon palautus pentujen jäljiltä". Alkuun lyhyt hihnalenkki pellolle (Saana-pentu mukana), siellä umpihangessa juoksentelua n. 20 min ja takaisin tietä pitkin kävelyä. Pentu sisälle, Zonya valjaisiin ja sparckin eteen. N. 1 km sprutti (menohaluja olisi pidempäänkin, mutta en uskalla antaa vetää enempää ennen kuin lihaskunto parempi) niin että itsekin potkin vauhtia oikein urakalla. Lyhyt jäähdyttely n. 10 min (saisi olla pidempi).

Zonyan peruskunto ei vissiin ole laskenut ihan niin alas kuin kuvittelin, koira ei vaikuttanut edes hengästyneeltä. Haastoi loppukävelyllä sparckin jalaksia liikkumaan, näykki ja paimensi niitä ja olisi tarttunut kiinni jos olisin antanut. Hauskan näköistä mutta tietysti pistin moiselle heti stopin, ei välttämättä ole terveellistä opetella leikkimään vetoleikkiä potkurilla..

Hakua, viestiä ja kuluneen viikon kooste

Tipahdettiinko Narniaan, ainakin metsä on kuin Valkoisen Kuningattaren jäljiltä...?

Sunnuntain hakutreenit jatkuivat muutaman viikon tauon jälkeen. Paikalla neljä henkilöä ja viisi koiraa, hyvin saatiin aika kulumaan tälläkin poppoolla. Meiltä mukana hakuilemassa Ruuti ja Sissi. Otettiin vain etukulmat :) (älkää ihmetelkö hymiötä, tämä on tyhmä vitsi vaan).

Kaksi ukkoa siis valmiina, toinen jyrkässä ylämäessä kuudessakympissä, toinen ryteikössä n. viidenkympin paikkeilla. Lunta ihan kohtuullisesti. Ajatuksena vain suorat pistot ja tarpeeksi syvälle hankalassa maastossa lumikelissä. Molemmille ohjeena haukutus kunnes annan luvan palkata. En rämpinyt kummallakaan koiralla loppuun saakka (laiskuus) vaan pyysin palkkaamaan jo matkalla. Samalla tuli vahvistettua hyvät pistot, mikä olikin treenin ensisijainen tarkoitus.

Ruuti lähtee pistolle. Älkää kysykö miksi mun käsi on noin!? Luultavasti hihna meinaa tippua olalta tms.

Ruuti irtosi molemmille hyvin ja haukku kuuluikin nopeasti. Hujaus vaan, niin treeni olikin jo ohi ja koira vähän hölmistyneenä että tässäkö se oli? Ruutillahan on nyt etukulmienvahvistustalkoot meneillään, se kun kiirehtisi mielellään radalla eteenpäin, etenkin kun tahtoo alkuun vähän kuumeta. Syksyn ainoassa kokeessahan Ruutilta jäi ensimmäisen etukulman ukko nostamatta (myös mun ohjausmokaa, myönnettäköön!) ja koska esineetkin menivät harakoille (esineruutu ekana EI sovi Ruutille, tai mun on pakko ottaa jollain tavalla virtaa pois jotta keskittyisi kulkemaan nenä auki siellä ruudussa eikä juoksemaan juoksemisen ilosta) niin maastosta ei pisteet riittäneet koulariin. Mutta nyt treenataan ja yritetään saada asioita kuntoon ja ei muuta kuin uutta yritystä keväällä!

Sissi palaa pistolta. Ruuti rakastaa hakua mutta Sissillä on aivan palava halu tähän lajiin, aivan kuten Zonyallakin. Tosin välillä tuntuu, että Sissi on vieläkin hakuhullumpi, jos mahdollista...

Sissille tehtiin sama harjoitus kuin Ruutille. Toinen ukko oli vaikeampi, Sissi kaarsi eteenpäin hiukan liian aikaisin ja palasi keskilinjalle josta jouduin uudestaan lähettämään. Muistin, että ukko on hiukan liian takana ja tavallaan radalta ulkona (siinä pöpelikössä oli vaikea ottaa suuntaa emmekä olleet etukäteen merkinneet piiloja), joten lähetin Sissin takaviistoon keskilinjalta nähden ja johan nousi ukko. Eli tarkkuutta meille kun katsotaan piilot etenkin kun treenataan jotain spesifistä asiaa, kuten suorat pistot!

Simon oli mukana "muuten vaan", sitähän ei treenata hakuun (muuten kyllä mutta kun näitä hakukoiria on jo kolme kpl enkä viitsi tuhlata treeniryhmän aikaa kuin kahden kanssa kerrallaan) mutta en raaskinut jättää kotiinkaan. Havaitsimme että keskilinjana käyttämämme polku jatkuikin vaikka kuinka pitkälle joten päätimme ottaa siinä pienen viestiharkan. Matkaa B:n ja A:n välillä oli ehkä 450 metriä ja B:ltä tehtiin pieni siirtymä C:lle. C:ltä vielä takaisin A:lle. Simppa ei ole aikoihin juossut (viestiä), joten tällainen kiva verryttely siis tehtiin ettei turhaan rasiteta äkkiseltään. 

Hyvin äijä kuitenkin tiesi mitä ollaan tekemässä, ei mitään ongelmia pisteillä eikä matkoilla. B:llä ehkä lievää kuumenemista ennen ensimmäistä matkaa, muuten jaksoi odotella rauhassa molemmissa päissä (ei otettu pitkää odottelua kun ei halua kylmettää lihaksia, se lyhytkin aika oltiin kevyesti liikkeellä ainakin mun pisteellä).

Tässä Simppa tulossa A:lle.

Simppa spurttaa A:lta C:lle.

Pennuista Yoshi (ent. "Stina") on lähtenyt Minnan poppoon luokse Kuhmoon ja jäljellä on tumma Black Panther. Tosin sekin lähteen viikon-parin kuluttua uuteen kotiinsa Kainuuseen ja nimeksi on päätetty Saana. Saanasta saatte varmaan vielä lukea joitain päivityksiä :)

Pentusten kanssa tutustuimme loppuviikosta Manners Minder -koneeseen ja opeteltiin kosketuskeppiä. Se olikin pennuista hauska juttu kun kuuluu Bling! ja kone syöksee nameja. Varsinkin kun pennut äkkäsivät että kun käy tökkäämässä kuonolla tuota omituista kepin päässä olevaa palloa (jota ei saa pureskella kuten ei keppiäkään), niin kuuluu tuo ihmeellinen merkkiääni ja namia ilmestyy koneen uumenista. Hauskaa! Kyllä tuon ikäisellä pennulla on NIIN mieletön oppimiskyky, kaikki menee pikavauhtia jakeluun. Huh, ei meinaa itse pysyä perässä!

Tässä molemmat niin kilttinä: "me tiedetään että pitää vain tökkäistä nätisti kuonolla..."

"...mutta kun tästä kepistä olisi niin paljon kivempi vain kiskoa!"

Harjoiteltiin kosketuskeppiä => saatiin metalliesineen nouto.

"Tam-da-dam, vien sen kaikessa rauhassa omalle pedille, kukaan ei huomaa mitään..."

Stina, ei kun Yoshi, toi sitten perässä tuon painavan mötikän missä kosketuskeppi on kiinni ja tutki sitä kiinnostuneena.

Lopuksi vielä pieni palauttava harjoitus että muistuu mieleen MITÄ pitikään tehdä. Stina tekee työt, Saana korjaa sadon.

Käytiin tässä yhtenä päivänä myös agilityhallilla pentujen kanssa, otettiin putkea, siivekkeiden väleistä juoksemista ja muka-pujottelua sekä yleistä riehumista, leikkimistä ja kivaa. Videoitiin jonkinmoinen pätkä, yritän liittää sen tänne lähiaikoina. Oltiin hallin "B-puolella", järkky tausta, ei siellä ihan noin kaamean näköistä ole joka puolella :)

Saana ja kepit

Tuplaseuraaminen imuttamalla :)

Saanalle sivulletuloa

Yoshi treenaa perusasentoa

Itse olen tällä viikolla osallistunut peräti yhdelle luennolle ja yhdelle kurssille. Torstai-iltana Lotta Vuorelan hieno ja havainnollinen luento koiran fyysisen kunnon kehittämisestä. Tuli kaikenlaisia ideoita erityisesti koskien Zonyan peruskunnon palauttamista ja yleistä lihaskunnon parantamista nyt pentujen jälkeen. Kirjoitan varmaan tästä lisää, innostuin aiheesta aika lailla. Lauantaina osallistuin Palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssin ykkösosalle. Ihan ok kurssi, mutta asia sinällä oli ennestään niin läpituttua että tuntui vähän turhalta. Mielenkiintoisin osio oli iltapäivän keskustelu maastolajien opettamisesta ja vetäjän ja kurssilaisten näkökulmat erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisuun. Järjestelyt olivat molemmissa aivan kympin arvoiset, joten kiitokset niille jotka ovat vaivan nähneet, mikäli satutte lukemaan :)!

Pentutestauksesta pohdintaa ja tuloksia

Viikko hujahti vauhdilla enkä malttanut istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. Alkuviikon tärkein tapahtuma oli pentutestaus. Testi sujui ilman suurempia kommelluksia. Tein sen poikkeuksellisesti itse, koska olen testannut myös pentujen isän Simonin sisaruksineen (tämä pentue ei syntynyt ja asunut meillä vaan Rusina-emän omistajan Annikan luona) ja halusin vertailla näitä kahta pentuetta. Olen testannut myös Stemmas-kennelin pennut joiden isä on Simonin veli Akseli, joten lähisuvun vertauskohteita riittää.

Testissä mitataan pennun reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin ja tilanteisiin, sekä halua muodostaa ja ylläpitää sosiaalista suhdetta ihmiseen. Testin tarkoituksena on kartoittaa pennun perusominaisuuksia, niitä luonteenpiirteitä jotka pennussa on synnynnäisenä olemassa. Testi ei ole kristallipallo joka kertoo millainen pennusta tulee aikuisena eikä sen avulla ole tarkoitus jaotella pentuja "parempin" tai "huonompiin". Ennemminkin sen on tarkoitus toimia työkaluna kun selvitetään mitä vahvuuksia pennulla on ja kuinka niitä voidaan esimerkiksi koulutuksellisesti hyödyntää sekä mitkä ovat niitä heikompia alueita joita täytyy vahvistaa. Joidenkin lähteiden mukaan synnynäiset ominaisuudet muodostavat 20 % aikuisen koiran käytöksestä, opitut 80 %. Ympäristöllä on siis tärkeä vaikutus!

Eräs pentutestin tärkeimmistä tarkoituksista on löytää oikea pentu oikeaan kotiin. Kaikki ihmiset eivät halua / tarvitse sitä dominoivimpaa pentua. Kokemusta omaava harrastaja haluaa vietikkäämmään ja kovemman yksilön ja tietää mitkä voivat olla haasteet sellaisen koiran kanssa, kun taas aloittelevammalle harrastajalle tai lapsiperheeseen kannattaa valita tasaisemman luonteinen, hiukan periksiantavampi tapaus jne.

Testin alkuun katsotaan kuinka pentu lähestyy kyykyssä istuvaa ihmistä, joka kutsuu sitä. Tuleeko ollenkaan, tuleeko hitaasti, tuleeko innokkaasti? Onko häntä alhaalla vai pystyssä? "Mielisteleekö" korvat takana, lipoen huuliaan, lähestyen hiukan kaartaen - nätisti ja varovaisesti vai tuleeko vauhdilla kuin tuulispää, kohtisuoraan edestä, hakee suoraa katsekontaktia, kiipeää suu ammollaan auki kasvoille saakka, nuolee kasvoja ja pureskelee hiuksia vai tapahtuuko ehkä jotain siltä väliltä? Vaihtoehtojahan löytyy ja on testaajan kokemuksesta ja tulkinnasta kiinni mihin sarakkeeseen rasti laitetaan testikaavakkeessa. Joka kohdassa on vaihtoehtoista käytöstä paljon ja aina pentu ei tee täsmälleen niin kuin kaavakkeessa sanotaan, silloin on osattava arvioida mikä kohta vastaa parhaiten kyseistä käytöstä.

Tästä testi jatkuu niin että testaaja nousee ja liikkuu, kutsuu pentua. Katsotaan pennun reaktiot: lähteekö mukaan, jääkö paikoilleen, meneekö pois (tässäkin on eri vaihtoehtoja aina piiloon menemisestä siihen että ympäristön tutkiminen kiinnostaa enemmän kuin ihmisen mukana kulkeminen). Edelleen pennun elekieli on tärkeää, ei pelkästään reaktiot mitä tekee tai jättää tekemättä. Tämä toistuu jokaisessa osiossa, on erittäin tärkeää tarkkailla eleitä ja niiden muuttumista testin edetessä. Paineistuuko vai rentoutuuko pentu? Pitääkö testiä kivana temppuratana ja vain aktivoituu loppua kohden vai passivoituuko vai pyrkiikö ehkä tilanteesta pois? Myös osioista palautuminen, erityisesti ääniosiosta, on tärkeää havannoida.

Testin edetessä  havannoidaan reaktioita sosiaaliseen dominanssiin, käsittelyyn, kivunsietokykyyn (painetaan sormenpäillä pennun varpaiden välistä ihoa, alkaen hyvin kevyestä otteesta siitä sitten painetta lisäten samalla laskien kymmeneen, lopetetaan laskeminen ja tietysti painaminen kun pentu reagoi esim. nykäisemällä tassua pois), katsotaan noutotaipumus, ääniherkkyys ja lopuksi saalisvietti ja taistelutahto suhteessa leluun.

Viimeksi mainittu, eli leikkiminen testin lopussa, on tärkeä. Joskus pentu, joka normaalisti pentulaatikossa leikkii hurjana, voi tuottaa kasvattajalle yllätyksen joutuessaan yksin ja käytyään testiosiot läpi paineistuu hiukan eikä osoita halua tarttua saaliiseen. Tämä voi aiheuttaa kasvattajassa pettymystä ja kuulenkin usein selityksiä että "kyllä se normaalisti...". Tuollainen pentu tarvitsee vain enemmän siedätystä ympäristötekijöihin ja paljon leikitystä erilaisissa paikoissa, eli pentu on vähän herkempi tietyille asioille mutta pentutestin antama informaatio auttaa uutta omistajaa heti alusta saakka rakentamaan oikeita asioita sen sijaan että jäisi ihmettelemään että kuinkas se nyt näin käyttäytyy...

Samoin joku pentu saattaa olla hyvinkin reipas muissa osoissa, mutta valitettavasti paineistuu ääniosiossa niin ettei pysty palautumaan leikkiin. Näihin törmää toisinaan, mutta onneksi kuitenkin melko harvoin, toisissa roduissa ehkä hiukan useammin kuin toisissa ja kasvattajat ottanevat nämä asiat jatkosuunnitelmissa huomioon.

No, sitten tähän pentueeseen: pentue oli tasainen kuten olin etukäteen tuumaillutkin. Sosiaalisuusosioissa ryntäsivät suin päin syliin, kohtisuoraan ja kasvoille saakka. Black Panther ja Coyote Ugly tulivat kohteliaammin, eli suoraan syliin vauhdilla mutta tyynnyttelevin elein ja käsiä / kasvoja nuollen. Pojat ja Snow Leopard ryntäsivät röyhkeämmin kasvoille ja ainakin "Stina" hiuksia repimään hampaillaan. Tässä osiossa on huomioitava että olen läpituttu ihminen pennuille. Olen kuitenkin tarkkaillut pentuja "sillä silmällä" myös vieraiden kanssa ja havainnut samantyyppisen käytösmallin suhteessa esim. pennunkatsojin, joten en usko että arvio heittää kovinkaan kauas. Muissa osioissa ei sitten olekaan niin suurta väliä onko testaaja tuttu vai vieras.

(Kuvien esimerkkikoirana toimii R. Snow Leopard ja kuvatekstissä mainitut ovat sen pisteet)

1) Sosiaalisuus

Pisteet 1: "Tulee innokkaasti, korkea häntä, hyppii, puree käsiä"

Mukana kulkemisessa oli tasaista, ympäristö kiinnosti eniten Gray Wolfia, jolla oli kova hinku päästä tutkimaan uutta huonetta. Alkupään testauksessa pentuja hiukan häiritsi myös Sissi joka oli oven toisella puolella ja veti ääntelyllään pentusten huomiota puoleensa.  Osioiden 1-2 pisteet olivat kaikilla melko tasaisesti 2 tai 3, Snow Leopardilla ykkönen osiosta 1. (pisteitähän ei lasketa yhteen kuten luonnetestissä vaan katsotaan lopuksi mitä osiota tulee eniten ja mitä toiseksi eniten).

2) Mukana kulkeminen

Pisteet 3: "Seuraa innokkaasti, korkea häntä"

Kiinnipitämisessä eniten pistivät taas vastaan Snow Leopard ja Black Panther, pojat kokeilivat ajoittain ja Coyote Ugly oli täysin rento. Pisteytykset akselilla 2-3.

3) Kiinnipitäminen

Pisteet 2: "Taistelee voimakkaasti"

Sosiaalisessa dominanssissa hajontaa tuli enemmän: pojat lähtivät tutkimaan ympäristöä mieluummin kuin jäivät siliteltäviksi (Grizzly Bear kuitenkin palasi ja kiipesi syliin pureskelemaan käsiä), tytöistä Black Panther ja Coyote Ugly jäivät aloilleen testaajan tuntumaan ja Snow Leopard kiipesi syliin pureksimaan käsiä. Pisteitä 6, 2 x2 ja 2 x 3).

4) Sosiaalinen dominanssi

Pisteet 2: "Hyppii, lyö tassuillaan"

Nostamisessa kaikilla tasaisesti 3, mikä on todella tavallista kun kyseessä paljon käsitellyt pennut. Tietysti jos jotain todella voimakasta taipumusta olisi suuntaan taii toiseen niin se ilmenisi myös tässä osiossa.

3) Nostaminen

Pisteet 3: Rentoutuu, ei taistele"

Noutotaipumus (kiinnostuminen esineestä)-osiossa käytin esineenä hiirilelua. Kaikki tytöt lähtivät reippaasti ja hyvällä vauhdilla esineen perään, nostivat sen epäröimättä, kääntyivät ja palasivat testaajan luo. Snow Leopard osoitti eniten omivia piirteitä näistä kolmesta, mutta kaikille tästä kolmonen. Myös Grizzly Bear sai kolmosen, vaikka sillä selkeästi kakkoseen vivahtavaa omimista, laitoinkin kakkosen sulkuihin. Gray Wolf otti esineen ja painui sen kanssa häntä tanassa tiehensä, hyvin tyytyväisenä itseensä. Tämä pentu on osoittanut itsenäisyyttä muissakin osioissa, esinekiinnostusta on, mutta myös halua omia niitä :). Ykkönen noutotaipumuksesta sille. Kaikki lähtivät innoissaan saaliin erään ja tarttuivat hanakasti kiinni.

6) Noutotaipumus (esinekiinnostus)

Pisteet 3: "Ajaa takaa esinettä ja tuo sen testaajalle"

Kivunsietokynnyksessä mentiin kaikkien kanssa alueella 1-2 eli päästiin laskuissa 8-10 (suurin) tai 6-7 asti. Testaamistani roduista paimenilla on selkeästi ollut alhaisempi kivunsietokynnys kuin esim. spanieleilla ja noutajilla, mikä on työtehtäviä ajatellen tietysti ymmärrettävää. Siispä hiukan hämmästyin näitä tuloksia, olivat paimeniksi kohtuulisen korkeat.

7) Kivunsietokynnys

Pisteet 1: "Pääset laskuissa 8-10 asti, ilman reaktiota"

Ääniherkkyydessä kaikille tulokseksi 3 (kuuntelee, osoittaa uteliaisuutta ja menee ääntä kohti). Hiukan eroavaisuuksia reaktion voimakkuudessa: Grizzly Bear ja Snow Leopard olivat kuin eivät olisi juurikaan kuulleet mitään, toinen niistä äkkäsi roskiksen ja mikään ei olisi saanut sitä sieltä pois :), muut reagoivat pysähtymällä ja nostamalla päätään ja tulivat sitten katsomaan mistä ääni kuului. Ihan olen tyytyväinen!

8) Ääniherkkyys

Pisteet 3: "Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta ja menee ääntä kohti"

Lopuksi leikitys: kaikki lähtivät hyvin saalistamaan lelua, eli ei paineistumista havaittavissa testistä tai ääniosiosta. Voimakkaimmin taistelivat Snow Leopard ja Gray Wolf, syvä ote näillä + Grizzly Bearilla, joka kuitenkin helpommin laskee irti (tällä on se tapaturmaisesti irronnut kulmahammas) => jatkaa kuitenkin saalistusta heti uudelleen. Ugly Coyote leikkii kevyehköllä mutta pitävällä, tasaisella otteella, ei anna periksi. Black Panther syttyy nopeasti, kiihtyy ja saalistaa voimakkaasti, tarraa leluun sinnikkäästi, mutta ote on vaihteleva: välillä todella voimakas ja syvä, mutta välillä kevyt; voi laskea irti mutta nappaa lelun saman tien uudestaan. Osion pisteytykset alueella 1-2.

9a) Uteliaisuus, saalisvietti, leikin laatu

Pisteet 1: "Katsoo, saalistaa, puree kiinni"
9b) Leikin laatu: "Seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena" & "Tarttuu, vetää, ravistelee, murisee"

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tasaiseen pentueeseen. Ei ollut ääripäitä ja pisteytys pysyi pääsääntöisesti akselilla 2-3 mikä mielestäni on ihanteellinen harrastuskoiralle. Muillakin pisteillä on toki hyviä, harrastuksiin sopivia koiria tullut, mutta minun käteeni sopivat parhaiten tuon tyyppiset, hiukan rämäpäiset yksilöt. Isommassa pentueessa on sitten aina eri tavalla vaihtelua, mukaan mahtuu monenlaista. Sekä isän että emän pentuesisaruksissa oli vaihtelua enemmän, ehkä kuitenkin pidän isän sisaruksia tasaisempina keskenään luonneominaisuuksiltaan.

Pentutestin lisäksi tarkkailen pentuja erilaisissa ympäristöissä sisällä ja ulkona, kuinka suhtautuvat erilaisiin alustoihin (liukas, ratiseva, korkeuseroja, epävakaa jne.), kuinka suhtautuvat erilaisiin ihmisiin, leikkivätkö / syövätkö hyvin / erilaisissa tilanteissa, suhtautuminen epämääräisiin esteisiin (esim. agilityputki ensimmäistä kertaa, lattialle heitetty iso pahvilaatikko), kiertävätkö maastossa mieluummin kuin menevät yli / ali / läpi, miten suhtautuvat kuumaan / kylmään (vaikuttaako toimintakykyyn), miten ääniin (esim. kaikuva halli), miten reagoivat uuteen hajuun (piilotettu esinen tai ruoka jonnekin huoneessa jonne pennut päästetään). Paljon juttuja eikä tuossakaan varmaan kaikki!

Viikonlopun viettoa

Lauantaiaamu alkoi pentujen ja Zonyan pakkaamisella autoon, tällä kertaa kuitenkin määränpäänä eläinlääkäri. Alkuun kuului pientä levottomuutta, mutta pian koko poppoo nukahti eikä päästänyt inahdustakaan koko loppumatkan aikana, ei edes takaisin tullessa. Vakieläinlääkärimme pitää vastaanottoa omalla tilallaan tallin päädyssä ja käynti sinne on tallin läpi. Pennut pääsivät siis tutustumaan taas yhteen uuteen ympäristöön ja hajuihin ja mikäs sen mukavampi tuoksu kuin hevosen :). Autosta otettaessa tekivät oikein nätisti pissat tallin pihalle, kuin isot koirat konsanaan (no, oikeasti en antaisi isojen koirien kyllä pissailla kenenkään pihoille, en edes tallin). Autohäkki olikin kiitettävän siisti, noinkin pitkällä matkalla on nimittäin mahdollista että pennut sotkevat paikat perusteellisesti...

Eläinlääkäri totesi pennut erinomaisen kuntoisiksi ja hyvin tasaisiksi. Poikien kiveksistä ei voi vielä antaa varmuutta, se jää siis jännitettäväksi. Toisen pojan joulun aikana tapaturmaisesti irronneen kulmurin reiän ikenessä ell totesi siistiksi ja kirjoitti varmuuden vuoksi todistuksen, kuitenkin todeten että Nou Hätä, ei vaikuta pysyvään hampaaseen mitenkään. Sirut luettiin ja olivat kaikilla tallessa ja toimivia, huh! Pennuilla tuntui olevan vain hauskaa tällä "retkellä"; uusia paikkoja, ihmisiä ja eläimiä, jess!

Illalla pentuja kävi vielä viihdyttämässä pari vierailijaa, kiitokset heille pentujen väsyttämisestä! Itse pääsin vähällä kun pentuset jaksoivat taas melko pitkään pysytellä rauhallisina leikityksen ja tarkan tutkiskelun jälkeen.

Tänään ulkomittari näytti peräti -18-19 C, hrrr. Lunta oli tullut hiukan lisää ja maisema oli nyt kauniin talvinen. Auringon noustessa hiukan korkeammalle emme voineet enää vastustaa ulkoilua ja niinpä suuri osa päivästä menikin ulkona. Ensin Simpalle peltolenkki ja leikitystä YKSIN pellolla. Äijä oli ihmeissään ja innoissaan kun pääsi Ihan Itsekseen ilman muita koiria, oli kai varma että mennään tekemään viestitreeni. No ei, tarkoitus oli ottaa kuvia kun sää oli niin kaunis.

Simppa viihdyttää itseään heittelemällä koppia.

Kisko, kisko!

Ha-haa, Mä Voitin!

Tyytyväinen Simon poseeraa patukkansa kanssa.

Simpan ulkoilun jälkeen otimme ulos pennut ja Zonyan. Pakkasta toki oli vieläkin reilusti, mutta kävimme vain ihan lähipellolla ja pysyimme liikkeellä etteivät pennut pääse kylmettymään aloillaan. Kuvia ei tullut juuri napsittua tällä kertaa kuin ihan pari kpl, juurikin siitä syystä ettei viitsinyt turhaan pysähdellä.

Jokikin alkaa jäätymään, joten jos hyvin käy ja pakkaset jatkuvat saadaan pian käyttöön jokatalvinen hieno ulkoilureittimme. Kilometritolkulla rauhallista kulkuväylää, jossa vastaantulijoita ei juuri ole kuin jokunen harva kelkkailija ja yksi hiihtäjä / talvi (rusakoita sen sijaan riittää...).

Seuraavana vuorossa lenkille oli muu lauma ja niinpä lähdimme Lauran kanssa lompsimaan metsään Sissin, Susien, Ruutin ja Ginnien kanssa. Tuli siis ulkoiltua tehokkaasti muutama tunti putkeen ja saatiin koko lauma kerralla tyytyväisiksi. Tai no, koska pentujen ulkoilu oli niin vähäistä, otimme myös megaleikkituokion ja kaivoimme esiin uusia leluja, mistä tietysti veijaripennut ilahtuivat kovasti.

Kun kerran revitte aina hihansuita niin purkaa nyt sitten sitä hihaa.

Älä vie sitä pois, jos mä oikein kovasti avaan suutani niin kyllä saan kunnon otteen ihan varmasti!

Kurrenhäntälelusta tuli kaikkien suosikki.

Tytöille meinasi tulla tästä jo hiukan riitaa.

Vanha mokkanahkainen penturiepukin kelpasi hyvin.

Kettulelu on nähnyt parempiakin päiviä, vaan eipä pennut pienistä rei´stä välitä

Tämä on meidän iskän patukka, saako siihen varmana koskea?

Ihan sama, me viedään se silti!

Loppiaisen viettoa

Loppiaisena syödään piparkakkutalo, eikö totta?

Ihanan kiireetön aamu, ei tarvetta lähteä MIHINKÄÄN. Pennut tietysti huolehtivat siitä, että kohtuuajoissa on noustava, mutta Markon töihin lähtiessä antaman pienen aamupalan turvin jaksoivat odottaa melkein yhdeksään. Normaalit rutiinit: koiria ulos ja sisälle, pentuhuoneen siivousta, pennut rallattelemaan pois huoneestaan, leikkimistä ja syöttämistä.

Puolenpäivän aikoihin saapui kyläilemään Gitta, juuri sopivasti pentujen ulkoilutusavuksi :). Otimme tällä kertaa Zonyan mukaan ja ajelimme taas tuttuun paikkaa metsän laitaan. Zonya oikein puhkui intoa ja esitteli selvästi ylpeänä kakarakatrastaan. Välillä näytti siltä että Z. on lapsellisempi kuin pentunsa yhteensä, niin kovin se spurttaili ja härnäsi pentuja leikkimään. Tässä taas pentuja emänsä kanssa seuratessa tulee aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä, että pennuille on tärkeää saada olla luovutusikään saakka emänsä kanssa. Emä opettaa paljon tapoja, koirien kieltä ja koirien välisiä sääntöjä.

"...miksi sinulla on niin suuret hampaat...?"

Annoimme pentujen juosta ja tutkia paikkoja sydämensä kyllyydestä ja kun meno alkoi hyytymään otettiin kaikkien kanssa hiukan loppuleikitystä. Kun lelua ei (taaskaan) sattunut matkaan käytettiin niksipirkkaratkaisua eli noutajahihnaan kiinnitettyä rukkasta ja sehän kelpasi (ei sentään riisuttu sukkahousuja, kuten oikeasti pirkkanikseissä varmasti neuvottaisiin) ;). Alan kallistumaan sille kannalle, että turhaan ostan kalliita motivointileluja koirille, kun vanhat hanskat, pipot ja kaiken maailman maasta löytyneet kepit näyttävät ajavan saman asian. Hmmmm, onko meitä markkinamiehet taas huijanneet ;)?

Tytöt R. Snow Leopard & R. Coyote Ugly

R. Grizzly Bear & R. Black Panther

R. Grizzly Bear

R. Gray Wolf

Olenko suloinen vai näyttääkö se vain siltä ? :)

Zonya olisi tietysti halunnut sotkeentua pentujen leikkeihin, mutta sai tyytyä kepinheittoon enkä sitäkään pystynyt kovin pitkään jatkamaan, kun jatkuvasti kuului: "missä on yksi pentu?", "hei, nyt näkyy vain kolme, missäs kaksi on?" jne. :)

O-ou, kohta katkeaa...

Tällä kertaa oli pakko ottaa väsyneestä ulkoiluporukasta kuva. Yksi puuttuu kuvasta (musta tyttö), se sattui nököttämään sylissäni kuvanottohetkellä. Siirsin sen samaan kasaan ja siinähän ne nukkuivat sikeästi ainakin kolme varttia ennen kuin maha alkoi kurista.

Tuhiseva kasa pentuja.