Pentutestauksesta pohdintaa ja tuloksia

Viikko hujahti vauhdilla enkä malttanut istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. Alkuviikon tärkein tapahtuma oli pentutestaus. Testi sujui ilman suurempia kommelluksia. Tein sen poikkeuksellisesti itse, koska olen testannut myös pentujen isän Simonin sisaruksineen (tämä pentue ei syntynyt ja asunut meillä vaan Rusina-emän omistajan Annikan luona) ja halusin vertailla näitä kahta pentuetta. Olen testannut myös Stemmas-kennelin pennut joiden isä on Simonin veli Akseli, joten lähisuvun vertauskohteita riittää.

Testissä mitataan pennun reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin ja tilanteisiin, sekä halua muodostaa ja ylläpitää sosiaalista suhdetta ihmiseen. Testin tarkoituksena on kartoittaa pennun perusominaisuuksia, niitä luonteenpiirteitä jotka pennussa on synnynnäisenä olemassa. Testi ei ole kristallipallo joka kertoo millainen pennusta tulee aikuisena eikä sen avulla ole tarkoitus jaotella pentuja "parempin" tai "huonompiin". Ennemminkin sen on tarkoitus toimia työkaluna kun selvitetään mitä vahvuuksia pennulla on ja kuinka niitä voidaan esimerkiksi koulutuksellisesti hyödyntää sekä mitkä ovat niitä heikompia alueita joita täytyy vahvistaa. Joidenkin lähteiden mukaan synnynäiset ominaisuudet muodostavat 20 % aikuisen koiran käytöksestä, opitut 80 %. Ympäristöllä on siis tärkeä vaikutus!

Eräs pentutestin tärkeimmistä tarkoituksista on löytää oikea pentu oikeaan kotiin. Kaikki ihmiset eivät halua / tarvitse sitä dominoivimpaa pentua. Kokemusta omaava harrastaja haluaa vietikkäämmään ja kovemman yksilön ja tietää mitkä voivat olla haasteet sellaisen koiran kanssa, kun taas aloittelevammalle harrastajalle tai lapsiperheeseen kannattaa valita tasaisemman luonteinen, hiukan periksiantavampi tapaus jne.

Testin alkuun katsotaan kuinka pentu lähestyy kyykyssä istuvaa ihmistä, joka kutsuu sitä. Tuleeko ollenkaan, tuleeko hitaasti, tuleeko innokkaasti? Onko häntä alhaalla vai pystyssä? "Mielisteleekö" korvat takana, lipoen huuliaan, lähestyen hiukan kaartaen - nätisti ja varovaisesti vai tuleeko vauhdilla kuin tuulispää, kohtisuoraan edestä, hakee suoraa katsekontaktia, kiipeää suu ammollaan auki kasvoille saakka, nuolee kasvoja ja pureskelee hiuksia vai tapahtuuko ehkä jotain siltä väliltä? Vaihtoehtojahan löytyy ja on testaajan kokemuksesta ja tulkinnasta kiinni mihin sarakkeeseen rasti laitetaan testikaavakkeessa. Joka kohdassa on vaihtoehtoista käytöstä paljon ja aina pentu ei tee täsmälleen niin kuin kaavakkeessa sanotaan, silloin on osattava arvioida mikä kohta vastaa parhaiten kyseistä käytöstä.

Tästä testi jatkuu niin että testaaja nousee ja liikkuu, kutsuu pentua. Katsotaan pennun reaktiot: lähteekö mukaan, jääkö paikoilleen, meneekö pois (tässäkin on eri vaihtoehtoja aina piiloon menemisestä siihen että ympäristön tutkiminen kiinnostaa enemmän kuin ihmisen mukana kulkeminen). Edelleen pennun elekieli on tärkeää, ei pelkästään reaktiot mitä tekee tai jättää tekemättä. Tämä toistuu jokaisessa osiossa, on erittäin tärkeää tarkkailla eleitä ja niiden muuttumista testin edetessä. Paineistuuko vai rentoutuuko pentu? Pitääkö testiä kivana temppuratana ja vain aktivoituu loppua kohden vai passivoituuko vai pyrkiikö ehkä tilanteesta pois? Myös osioista palautuminen, erityisesti ääniosiosta, on tärkeää havannoida.

Testin edetessä  havannoidaan reaktioita sosiaaliseen dominanssiin, käsittelyyn, kivunsietokykyyn (painetaan sormenpäillä pennun varpaiden välistä ihoa, alkaen hyvin kevyestä otteesta siitä sitten painetta lisäten samalla laskien kymmeneen, lopetetaan laskeminen ja tietysti painaminen kun pentu reagoi esim. nykäisemällä tassua pois), katsotaan noutotaipumus, ääniherkkyys ja lopuksi saalisvietti ja taistelutahto suhteessa leluun.

Viimeksi mainittu, eli leikkiminen testin lopussa, on tärkeä. Joskus pentu, joka normaalisti pentulaatikossa leikkii hurjana, voi tuottaa kasvattajalle yllätyksen joutuessaan yksin ja käytyään testiosiot läpi paineistuu hiukan eikä osoita halua tarttua saaliiseen. Tämä voi aiheuttaa kasvattajassa pettymystä ja kuulenkin usein selityksiä että "kyllä se normaalisti...". Tuollainen pentu tarvitsee vain enemmän siedätystä ympäristötekijöihin ja paljon leikitystä erilaisissa paikoissa, eli pentu on vähän herkempi tietyille asioille mutta pentutestin antama informaatio auttaa uutta omistajaa heti alusta saakka rakentamaan oikeita asioita sen sijaan että jäisi ihmettelemään että kuinkas se nyt näin käyttäytyy...

Samoin joku pentu saattaa olla hyvinkin reipas muissa osoissa, mutta valitettavasti paineistuu ääniosiossa niin ettei pysty palautumaan leikkiin. Näihin törmää toisinaan, mutta onneksi kuitenkin melko harvoin, toisissa roduissa ehkä hiukan useammin kuin toisissa ja kasvattajat ottanevat nämä asiat jatkosuunnitelmissa huomioon.

No, sitten tähän pentueeseen: pentue oli tasainen kuten olin etukäteen tuumaillutkin. Sosiaalisuusosioissa ryntäsivät suin päin syliin, kohtisuoraan ja kasvoille saakka. Black Panther ja Coyote Ugly tulivat kohteliaammin, eli suoraan syliin vauhdilla mutta tyynnyttelevin elein ja käsiä / kasvoja nuollen. Pojat ja Snow Leopard ryntäsivät röyhkeämmin kasvoille ja ainakin "Stina" hiuksia repimään hampaillaan. Tässä osiossa on huomioitava että olen läpituttu ihminen pennuille. Olen kuitenkin tarkkaillut pentuja "sillä silmällä" myös vieraiden kanssa ja havainnut samantyyppisen käytösmallin suhteessa esim. pennunkatsojin, joten en usko että arvio heittää kovinkaan kauas. Muissa osioissa ei sitten olekaan niin suurta väliä onko testaaja tuttu vai vieras.

(Kuvien esimerkkikoirana toimii R. Snow Leopard ja kuvatekstissä mainitut ovat sen pisteet)

1) Sosiaalisuus

Pisteet 1: "Tulee innokkaasti, korkea häntä, hyppii, puree käsiä"

Mukana kulkemisessa oli tasaista, ympäristö kiinnosti eniten Gray Wolfia, jolla oli kova hinku päästä tutkimaan uutta huonetta. Alkupään testauksessa pentuja hiukan häiritsi myös Sissi joka oli oven toisella puolella ja veti ääntelyllään pentusten huomiota puoleensa.  Osioiden 1-2 pisteet olivat kaikilla melko tasaisesti 2 tai 3, Snow Leopardilla ykkönen osiosta 1. (pisteitähän ei lasketa yhteen kuten luonnetestissä vaan katsotaan lopuksi mitä osiota tulee eniten ja mitä toiseksi eniten).

2) Mukana kulkeminen

Pisteet 3: "Seuraa innokkaasti, korkea häntä"

Kiinnipitämisessä eniten pistivät taas vastaan Snow Leopard ja Black Panther, pojat kokeilivat ajoittain ja Coyote Ugly oli täysin rento. Pisteytykset akselilla 2-3.

3) Kiinnipitäminen

Pisteet 2: "Taistelee voimakkaasti"

Sosiaalisessa dominanssissa hajontaa tuli enemmän: pojat lähtivät tutkimaan ympäristöä mieluummin kuin jäivät siliteltäviksi (Grizzly Bear kuitenkin palasi ja kiipesi syliin pureskelemaan käsiä), tytöistä Black Panther ja Coyote Ugly jäivät aloilleen testaajan tuntumaan ja Snow Leopard kiipesi syliin pureksimaan käsiä. Pisteitä 6, 2 x2 ja 2 x 3).

4) Sosiaalinen dominanssi

Pisteet 2: "Hyppii, lyö tassuillaan"

Nostamisessa kaikilla tasaisesti 3, mikä on todella tavallista kun kyseessä paljon käsitellyt pennut. Tietysti jos jotain todella voimakasta taipumusta olisi suuntaan taii toiseen niin se ilmenisi myös tässä osiossa.

3) Nostaminen

Pisteet 3: Rentoutuu, ei taistele"

Noutotaipumus (kiinnostuminen esineestä)-osiossa käytin esineenä hiirilelua. Kaikki tytöt lähtivät reippaasti ja hyvällä vauhdilla esineen perään, nostivat sen epäröimättä, kääntyivät ja palasivat testaajan luo. Snow Leopard osoitti eniten omivia piirteitä näistä kolmesta, mutta kaikille tästä kolmonen. Myös Grizzly Bear sai kolmosen, vaikka sillä selkeästi kakkoseen vivahtavaa omimista, laitoinkin kakkosen sulkuihin. Gray Wolf otti esineen ja painui sen kanssa häntä tanassa tiehensä, hyvin tyytyväisenä itseensä. Tämä pentu on osoittanut itsenäisyyttä muissakin osioissa, esinekiinnostusta on, mutta myös halua omia niitä :). Ykkönen noutotaipumuksesta sille. Kaikki lähtivät innoissaan saaliin erään ja tarttuivat hanakasti kiinni.

6) Noutotaipumus (esinekiinnostus)

Pisteet 3: "Ajaa takaa esinettä ja tuo sen testaajalle"

Kivunsietokynnyksessä mentiin kaikkien kanssa alueella 1-2 eli päästiin laskuissa 8-10 (suurin) tai 6-7 asti. Testaamistani roduista paimenilla on selkeästi ollut alhaisempi kivunsietokynnys kuin esim. spanieleilla ja noutajilla, mikä on työtehtäviä ajatellen tietysti ymmärrettävää. Siispä hiukan hämmästyin näitä tuloksia, olivat paimeniksi kohtuulisen korkeat.

7) Kivunsietokynnys

Pisteet 1: "Pääset laskuissa 8-10 asti, ilman reaktiota"

Ääniherkkyydessä kaikille tulokseksi 3 (kuuntelee, osoittaa uteliaisuutta ja menee ääntä kohti). Hiukan eroavaisuuksia reaktion voimakkuudessa: Grizzly Bear ja Snow Leopard olivat kuin eivät olisi juurikaan kuulleet mitään, toinen niistä äkkäsi roskiksen ja mikään ei olisi saanut sitä sieltä pois :), muut reagoivat pysähtymällä ja nostamalla päätään ja tulivat sitten katsomaan mistä ääni kuului. Ihan olen tyytyväinen!

8) Ääniherkkyys

Pisteet 3: "Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta ja menee ääntä kohti"

Lopuksi leikitys: kaikki lähtivät hyvin saalistamaan lelua, eli ei paineistumista havaittavissa testistä tai ääniosiosta. Voimakkaimmin taistelivat Snow Leopard ja Gray Wolf, syvä ote näillä + Grizzly Bearilla, joka kuitenkin helpommin laskee irti (tällä on se tapaturmaisesti irronnut kulmahammas) => jatkaa kuitenkin saalistusta heti uudelleen. Ugly Coyote leikkii kevyehköllä mutta pitävällä, tasaisella otteella, ei anna periksi. Black Panther syttyy nopeasti, kiihtyy ja saalistaa voimakkaasti, tarraa leluun sinnikkäästi, mutta ote on vaihteleva: välillä todella voimakas ja syvä, mutta välillä kevyt; voi laskea irti mutta nappaa lelun saman tien uudestaan. Osion pisteytykset alueella 1-2.

9a) Uteliaisuus, saalisvietti, leikin laatu

Pisteet 1: "Katsoo, saalistaa, puree kiinni"
9b) Leikin laatu: "Seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena" & "Tarttuu, vetää, ravistelee, murisee"

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tasaiseen pentueeseen. Ei ollut ääripäitä ja pisteytys pysyi pääsääntöisesti akselilla 2-3 mikä mielestäni on ihanteellinen harrastuskoiralle. Muillakin pisteillä on toki hyviä, harrastuksiin sopivia koiria tullut, mutta minun käteeni sopivat parhaiten tuon tyyppiset, hiukan rämäpäiset yksilöt. Isommassa pentueessa on sitten aina eri tavalla vaihtelua, mukaan mahtuu monenlaista. Sekä isän että emän pentuesisaruksissa oli vaihtelua enemmän, ehkä kuitenkin pidän isän sisaruksia tasaisempina keskenään luonneominaisuuksiltaan.

Pentutestin lisäksi tarkkailen pentuja erilaisissa ympäristöissä sisällä ja ulkona, kuinka suhtautuvat erilaisiin alustoihin (liukas, ratiseva, korkeuseroja, epävakaa jne.), kuinka suhtautuvat erilaisiin ihmisiin, leikkivätkö / syövätkö hyvin / erilaisissa tilanteissa, suhtautuminen epämääräisiin esteisiin (esim. agilityputki ensimmäistä kertaa, lattialle heitetty iso pahvilaatikko), kiertävätkö maastossa mieluummin kuin menevät yli / ali / läpi, miten suhtautuvat kuumaan / kylmään (vaikuttaako toimintakykyyn), miten ääniin (esim. kaikuva halli), miten reagoivat uuteen hajuun (piilotettu esinen tai ruoka jonnekin huoneessa jonne pennut päästetään). Paljon juttuja eikä tuossakaan varmaan kaikki!