Jospa nyt oikeasti saisin itseni kirjoittamaan blogia. Eipä viime kerrasta ole kulunutkaan kuin... muutama vuosi!Tällä hetkellä ajankohtaisinta ovat Zonyan ja Simonin pennut, kaksi poikaa ja kolme tyttöä.
Pennut täyttivät maanantaina 5 vko:a. Tiistaina ne sirutettiin ja keskiviikkona pääsivät ensimmäistä kertaa ulos. Toinen matokuurikin saadan viiden viikon iässä joten kaikenlaista, sekä ällöä että kivaa on tapahtunut. Tosin, noiden veijaripentujen mielestä kaikki näyttää olevan enimmäkseen kivaa!
Ulkona oli kaikkea kiinnostavaa, pennuille avautui aivan uusi maailma. Tämä vaihe kun saa seurata pentujen iloa ja innostusta kaikesta uudesta mitä ympäristössä on, on kyllä kasvattamisen huippuhetkiä! Pääsimme ulkoilemaan vasta näin "myöhään" kelien takia, myrskytuulella ja vesisatella ei juurikaan huvita viedä katrasta ulos. Pikkupakkanen on paras talvisää, aurinkoista ja kuivaa, kylmyys ei niinkään haittaa niin kauan kun ovat liikkeellä. Sen sijaan kastuminen ja kylmä tuuli voivat sairastuttaa pennun eikä pienten kanssa viitsi ottaa turhia riskejä.
Koko viiden poppoo oli reipasta ja rohkeaa sakkia, vauhti oli kova kun juoksivat meidän ihmisten luota toisen luo ja aina välillä emänsä perässä. Ruoka ja uni maistuivat kun palattiin sisälle, nukkuivat kuin tukit!
Sirutuksen myötä rekisteröintikin saatettiin Omakoiran kautta loppuun (ai että on kätevä systeemi verrattuna aikaisempaan!) ja pennut saivat viralliset nimensä. Teemana tällä kertaa villit petoeläimet, syystä että olen monesti saanut kuulla holskun pentujen muistuttavan enemmänkin pieniä villipetoja kuin koiria ;).
2 kommenttia:
Hei, mahtavaa! Päivitys! Nyt vain rustailet vähän useammin, minä ainakin olen ihan haukkana lukemassa. ;)
Voi pieniä polskun alkuja, on kyllä vähintään yhtä hyvät (ja enteelliset?) nimet kuin näillä hävittäjälentuepentueen kakruilla. Kyllä se vaan toinen hollantilainen tulee laumanjatkeeksi, jahka aikaa ja tilaa on. Ainakin itselleni uskottelen, etten ota toista isoa koiraa ennen kuin saan hankittua auton. Ykänkin kanssa on vielä paljon tehtävää, sehän on ihan junnu vielä. Mutta ei se estä pentukuvia ihastelemasta!
Villipedot yrittävät parhaansa ja toivottavasti tulevat olemaan edes sinne päin kuin esikuvansa hävittäjälentsikat :)
Bloggaus on kivaa, eiköhän näitä päivityksiä ala tulemaan kun taas pääsen vauhtiin!
Lähetä kommentti